Minä istun läheisen puiston penkillä lukemassa Cameronista tehtyä kirjaa. Katselen kuvia, ja tunnistan paikan. Kuva on otettu puolentoista vuotta sitten, mutta paikka on kuitenkin sama.
Viereeni istuu pinkissä prinsessa-mekossa saparopäinen pikkutyttö. "Oletko sinä enkeli?" Tyttö kysyy varovaisen uteliaana ja katsoi minua suoraan silmiin.
"Isabella!" Tytön äiti sanoi vähän moittivasti pyyhältäessään paikalle. "Mistä niin päättelet?" Kysyin tytöltä. "Kun sinä olet niin kalpea" tyttö sanoi, ja kosketti rannettani, kuin pelkäisi sen särkyvän hänen kosketuksestaan. "Ja kylmä" Hän piti pienen tauon. "Muista minua, enkeli"
"Isabella" tytön äiti sanoi uudestaan ja annoin heidän lähteä. "Kenelle sinä puhuit?" Tytön äiti kysyi. "Tuolle tytölle tuossa penkillä!" Tyttö vastasi, kääntyi ja osoitti taakseen.
"Mutta kulta, ei siinä ole ketään" tytön äiti sanoi ja koetti huolestuneena tytön otsaa. Kohdakkoin tyttö sanoi: "Äiti, minua väsyttää" Ja hän vaipui äitinsä tukemana maahan. "Isabella!" Hänen äitinsä henkäisi ja alkoi täristä itkusta. "Apua! Joku! Apua! Minun.. minun tyttäreni.. Apua!"
Jostain juoksi mies auttamaan heitä.
Minä en voinut tehdä mitään.
YOU ARE READING
Annabelle (Completed)
ParanormalMinä olen Annabelle Weisberg. Minä olen 15 vuotias. Minun siskoni on kuollut. Se on minun vikani. Annabelle on joutunut pyörätuoliin vakavan onnettomuuden jälkeen. Joulun alla Weisbergin perhe lähtee unelma matkalleen Havaijille, mutta ilman Annabe...
