Herään.
Raottelen silmiäni. Ihmettelen, miksi minulla ei ole peittoa - olenko pot..
Ai niin, enhän minä voi potkia.
Nousen käsien varaan istumaan. Huippaa. Huone heiluu puolelta toiselle ja päätä särkee.
Jumalauta..
Makaan lattialla silmät kiinni.
He-hetkinen.
Miten minä sitten näen tämän?
"Haloo!" Huudan. Ei vastausta. Ei ketään koko samperin talossa!
Nostan käteni kohti huoneeni vaaleaa kattoa ja otan juoksuaskelia ikkunan luo. Minä kävelen. Syttyy ajatus. Minä kävelen!
Liimaan käteni ikkunalasiin, jolloin en tunne sen tuttua aamuista viileyttä.
En tunne mitään. Se on miltei naurettavaa.
En tunne
Ajatus saa minut hymyilemään. Unohdan tiellä liikkuvat autot, isän, äidin ja Carterin. Suupieleni kohoavat miltei korviin.
En enää hymyile, vaan nauran. Tai ehkä tulkitsen sen nauruksi.
Ymmärrän. Se jahtaaja. Se, joka jahtasi sitä poikaa - sitä Cameronia.
Se on nyt minun kimpussani.
Ja nyt on minun vuoroni juosta -
henkenikaupalla.
YOU ARE READING
Annabelle (Completed)
ParanormalMinä olen Annabelle Weisberg. Minä olen 15 vuotias. Minun siskoni on kuollut. Se on minun vikani. Annabelle on joutunut pyörätuoliin vakavan onnettomuuden jälkeen. Joulun alla Weisbergin perhe lähtee unelma matkalleen Havaijille, mutta ilman Annabe...
