Minä olen Annabelle Weisberg.
Minä olen 15 vuotias.
Minun siskoni on kuollut.
Se on minun vikani.
Annabelle on joutunut pyörätuoliin vakavan onnettomuuden jälkeen.
Joulun alla Weisbergin perhe lähtee unelma matkalleen Havaijille, mutta ilman Annabe...
MENNESSÄNI kassalle kantamuksineni olin pudottaa kirjani. Dorothy-täti seisoi pinkissä minkki- turkissaan (älä kysy) "aikuisten romantiikka"- hyllyn luona ja selaili jotain imelää Shakespearen tuotantoa. Dorothy-täti hyräili itsekseen jotain ah-ennen-niin-muodissa ollutta kappaletta ja käännähti kuullessaan jonkun ystävänsä viserryksen. "Dorothy!" (EEEEIIII!) "Dorothy-kulta, miten sinä voit?" Tyypillinen kukkahattu täti (pöpipää ja kissahöperö, mitä vetoa?) mustassa kukalisessa lätsässä, jonka hän ottaa pois. "Kultaseni, miten sinun perheesi voi? Sisaresi - aivan kauhea menetys!"
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Dorothy (yllä)
"Nii-in" Dorothy täti kurnuttaa kuin sammakko. "Miten vanhemmat voivat?" Kukkahattu kysyy Sammakolta. "Janelle ja Edmundille ei käynyt pahasti, mutta lapset. LAPSET!" tuskainen parahdus kiirii kaikkialle. "Carter, Isadora ja Annabelle" täti sanoo aikuismaisemmin ja tyynesti. "He olivat takapenkillä, ja.. ja.." "Mitä kävi?!" Kukkahattu kysyi luvattoman uteliaasti. "Moottoripyöräilijä menetti montskarinsa hallinnan, ja ja.. lapsille kävi pahemmin" Hyvä jos Dorothy pystyy puhumaan. Hän ei vilkaissutkaan minuun päin hautajaisissa. Miksi hän siis välittäisi? Dorothy-täti kuitenkin sanoo: "Isku oli niin voimakas oikealle puolelle, jossa tytöt istuivat. Isadora ja Annabelle.. Isadoraa ei ehditty irroittaa ajoissa autosta. Hän menehtyi turmapaikalle. Carter! Carter sai iskun päähänsä. Carter-ressukalla meni kuulo" Dorothyn ääni vapisee. "Entä Annabelle?" Kukkahattu täti tahtoo tietää.
"Voih! Annabelle.. voi hyvä Jumala!" Eikö hän pysty sanomaan sitä? Minäkin sanoin sille töllistelevälle perheelle, miten asioiden laita on! "A-annabelle meni ambulanssissa tajuttomaksi, ja häntä pidettiin kipujen takia koomassa kaksi viikkoa" Dorothy miettii, jatkaisiko, mutta toisen sammumaton tiedon jano on niin kyltymätön, ja hehkuu Kukkahattu Tädin pienistä sian silmistä ihrojen seasta. "Kuntoutuksen jälkeen veri-arvot romahtivat ja tulehdus levisi jo valmiiksi huonossa hapessa olleeseen selkärankaan. Se tyttö ei voi kävellä enää metriäkään" Ai? Eikö TÄMÄ ole kävelyä? Mitä minä sittem teen? Leijun vai?!
"Annabelle joutui jäämään kotiin perheen Havaijin-loman ajaksi infektioriskin takia. On surullista, kun Weisbergeiltä riistettiin tytär, ja nyt heillä on kaksi vammaista lasta. Jane ja Edmund eivät ole tehneet mitään ansaitakseen sellaista" Ja me lapset sitten olemme? Häh?
"Olisit nähnyt Annabellen Isadoran hautajaisissa! Niin hauras, hän ei kestäisi lentoa eikä muutakaan rasitusta"
KEHTAAKIN!! "No mutta, minä tästä lähdenkin jatkamaan matkaa" Dorothy sanoo ja kääntyy juuri minun tuurillani suoraan minuun päin. En voi olla katsomatta häntä pahasti. "Annabelle" hän sanoo, ennen kuin hänen silmänsä pyörähtivät ympäri ja hän kaatusi suorilta kintuiltaan maahan. Muutama avualis ryntäsi auttamaan tätiä, ja minö katsoin paremmaksi viedä pino kassalle ja lainata ne vähin äänin, - ja totta kai, poistua paikalta.
// taidankin pitää teitä lukijoita jännityksessä vähän aikaa. Tämä on siis tauolla, kunnes toisin ilmoitan :) Hyvää kesää!
