Metsä oli hiljainen. Siellä ei kuulunut muuta ääntä kuin askeleeni, havunneulasten rahina kenkieni alla.
Metsässä leijui paksua sumua, joka tuntui ympäröivän minua joka puolelta. Se kiemurteli puiden väleissä ja kietoutui oksien ympärille kuin vaalea harso. Tuntui kuin se imaisisi puut kosteaan syleilyynsä.
Samoin kuin minutkin.
Kävelin yhä eteenpäin. Minulla ei ollut hajuakaan missä päin olin, sillä sumu peitti näkyvyyden kahdesta metristä kauemmas, mutta minua ei haitannut.
Minulle oli aivan sama missä päin metsää olin, kunhan olin metsässä, se riitti. Kävelin pitkään väsymättä, mutta pikkuhiljaa väsymys hiipi raajoihini ja painava reppu painoi olkapäitäni. Sitten suustani pääsi iso haukotus ja tajusin tarvitsevani kipeästi unta.
Etsin sopivan paksun kuusipuun ja heitin repun sen viereen. Itse asettauduin istumaan runkoa vasten ja hain niin mukavan asennon kuin siinä oli mahdollista.
Katselin kuinka sumu ympäröi minut ja suljin silmäni. Hitaasti uni imaisi minut mukanaan kuin virtaava joki.
YOU ARE READING
Kuolon varjelemat kuusipuut | Valmis✔️
Fantasy« Ja niin minä menin metsään, jonne meneminen oli kiellettyä. » ☾ Prologi on sisällä kirjassa. Avaa siis kirja ja uppoudu tarinaan. -- Kaikki mitä luet tästä kirjasta, on mun mielikuvituksen tuotetta. Kaikki oikeudet on siis mulla, ethän kopioi! ©A...
