Kuolon varjelemat kuusipuut | Valmis✔️

7

Olin hieman huojentunut, että keksin laululle selityksen, mutta se ei poistanut sitä tosiasiaa, että seisoin aivan Kuolon varjelemien kuusipuiden vieressä. Tähän asti olin ajatellut niiden olevan vain satua, jota meille lapsille sepitettiin, jotta pysyisimme pois metsästä. Kaikkiin muihin se tehosikin. Paitsi minuun.

Käännyin taas katsomaan niitä. Ne vastasivat täysin saamaani kuvausta, mitä ihmettelin. Miten joku, joka ei ollut koskaan nähnytkään niitä, pystyi kuvailemaan niitä niin tarkasti ja juuri sellaisina kuin ne oikeasti olivatkin?

Puut olivat kuin väriläiskä mustavalkoisessa kuvassa. Kuin joku olisi maalannut ne hieman liian kirkkailla väreillä. Värit olivat melkein luonnottomia muihin, kuoleman partaalla oleviin, puihin verrattuna.

Olin kuitenkin yhä sitä mieltä, että kuoleman partaalla olevat puut olivat kauniimpia kuin mitkään näkeväni hyvinvoivat. Mukaan lukien Kuolon varjelemat kuusipuut.

Kävelin hieman lähemmäs ja tarkastelin puiden kaarnaa ja neulasia lähietäisyydeltä. En ollut varmaan ikinä nähnyt mitään niin syvän vihreää, kuin puiden neulaset.

Mitään ajattelematta nostin käteni lähintä kuusipuuta kohti. Käteni laskeutui kaarnalle. Kuljetin kättäni alaspäin puun pinnalla. Kaarna tuntui aivan tavalliselta, joskin tihkusateen ansiosta hieman kostealta, joten annoin käteni retkahtaa sivulleni. Ehkä ne olivat sittenkin vain aivan tavallisia puita.

Olin aikeissa lähteä, olin jo kävellyt muutaman askeleen, kun tunsin pistelyä sormenpäissäni. Nostin käteni silmieni tasolle ja pysähdyin paikoilleni.

Kädestäni kasvoi versoja, yksi kustakin sormenpäästä. Ne näyttivät jo valmiiksi kuolleilta, vaikka ne eivät olleet kunnolla eläneetkään. Se ihmetytti minua jostain syystä enemmän kuin se tosiasia, että kädestäni kasvoi versoja.