Se On Vain Klisee (Valmis.)

VIII

Nathan

Oli sunnuntai. Aika liikkui hitaammin kuin koskaan.

"Mä en oo sellainen."

Tiesinhän minä, että hän ei ollut sellainen. Tiesin sen koko ajan. Ensinäkemästä saakka.

Halusin vain varmistuksen.

Ihmiset ympärilläni luulivat, että olim typerä, helposti manipuloitava ja verbaalisesti lahjaton. Heidän silmissään vaikenen, koska en osannut vastata viisaasti. He luulivat, että tanssin heidän nuottien mukaisesti.

Mutta kumpi oli viisaampi?

Se, joka manipuloi,

vai se, joka antoi toisen luulla, että hän manipuloi?

Ben, ystäväporukkani suurin idiootti. Hän eli täysin siinä uskossa, että koulumme muijien suurin puheenaihe, oli kieritetty juuri hänen pikkurillinsä ympärille. Hän luuli, että en ymmärtänyt todellista syytä, miksi tuo edes vietti aikaa kanssani.
Ben voisi myydä sisäelimensä saadakseen vietettyä yhden illan tytön kanssa makuuhuoneessa.

Todellisuudessa minä vedin hänen naruistaan ja päätin, milloin annoin herran luulla olevansa huipulla ja, milloin annoin hänen kyseenalaistaa oman arvonsa koulussamme.

Ronald.

Tyhjä ämpäri. Hän oli myös täydellinen idiootti, mutta täysin eri tavalla kuin Ben. Ron ei edes yrittänyt valjastaa minua, vaan kulki rimpuilematta talutushihnassa, jota minä ohjasin.

Ronald ja Ben olivat ne, keiden kanssa pääosin hukkasin aikaani. Porukkamme koko vaihteli joka päivä. Silloin tällöin Vinny ja CJ olivat kanssamme.
Loppujen nimiä en koskaan ollut kysynyt, enkä vaivautunut painamaan niitä ohi kuullen mieleeni.

~~~

Allison

"Siis mitä?" Bianca kysyi suorastaan tyrmistyneenä. "Nathan Roberts oli sun seurassasi?"

Puheemme kaikui tyhjän käytävän toisesta seinästä toiseen.

"Niin", nyökkäsin ja jätin huomioimatta sen, kuinka Bianca laittoi lauseensa muotoon, jonka perusteella se oli jonkunlainen suuri maailman mullistus, että juuri minä satuin hengaamaan yhden illan Nathanin kanssa, "heti sen jälkeen, kun poliisit tuli."

"Kuulinkin jotain, että poliisit kävivät siellä", Bianca muisteli. "Mitähän Tylerille kävi?"

"Hei!" kajahti huuto käytävän toisesta päästä, joka pysäytti Biancan sekä minut. "Te kaksi!"

Käänsin päätäni ja tunnistin meitä kohti rynnivän pojan Tyleriksi. Hänen kasvonsa helotti vihaa ja raivostunut kehonkieli ei luvannut hyvää.

"Älkää liikkuko!" hän huusi. "Tiedän, että te köyhät paskat varastitte ne!"

"Varastettu mitä?" kysyin hämmentyneenä ja vilkaisin nopeasti Biancaan joka vain kohautti hartioitaan.

Tyler saapui kohdallemme, otti minua rinnuksista kiinni ja paiskasi kovaan betoniseinään. "Ne korut tänne!"

Bianca otti Tylerin olkapäästä kiinni ja kehotti häntä lopettamaan.