Se On Vain Klisee (Valmis.)

XIV

Allison

"Ei herran Jumala", Bianca huokaisi ja katsoi minuun pöyristyneenä siitä tarinasta, jonka juuri kerroin. Tarinasta, joka oli jokaista yksityiskohtaansa myöten totta.

Halusin katua iltaa. Halusin tuntea häpeää. En halunnut tuntea näin. En missään vaiheessa halunnut minkään päättyvän näin. Halusin olla omien tunteideni herra. Halusin tasan tarkkaan päättää, milloin tuntea mitäkin.

Omat aivoni olivat orjuuttaneet minut. Laittanut rautoihin ja iskenyt ruoskalla selkään.

"Wow", Bianca naurahti. "Olen kiinnostunut siitä, miten meinasit palauttaa sen hupparin?"

"En todellakaan tiedä", huokaisin. "Jos vain poltan sen ja toivon, että Nathan ei kysele sen perään."

"Mun mielestä", Bianca veti punaisen huulipunan maalaamat huulet suunsa sisään ja mietti hetken, "sun pitäis puhua sille."

Tämän keskustelun ei pitänyt mennä näin. Miksi Biancan piti sanoa juuri ne sanat, jotka olivat päinvastaiset siitä, mitä tahdoin kuulla? Aivan kuin toinen puoli itsestäni ei olisi käskenyt jo menemään selvittämään asiat Nathanin kanssa.

"Sinun kuului sanoa minulle, että olen idiootti", vastasin ja suljin silmäni, "ja, että tämä on todellakin typerin teko, mitä olen tehnyt."

"Että olen idiootti, kun ihastuin Nathaniin."

"Ja typerä, kun haluan hänet."

"Ja, että tämä matka, mille lähdin on kuin hyppäisi uimataidottomana järveen."

"Haiden sekaan."

Lopetin puhumisen ja avasin silmäni. Miksei Bianca voinut ottaa päästäni kiinni ja lyödä niin kovaa patteriin, että en selviäisi?

"Niin oletkin", Bianca hymyili. "Olet aivan täysi idiootti, kun ihastuit henkilöön, johon lähes puolet koko lukiostamme ovat iskeneet silmänsä."

"Mutta olet myös idiootti, kun luulet, että järvissä on haita."

"Olet ehkä tällä hetkellä järven rannalla. Mietit, että menetkö uimaan vai et. Sä et ole koskaan ennen uinut, joten mistä tiedät, että osaatko uida? Et tiedäkkään."

"Silti sun täytyy mennä sinne veteen. Et vaan mene vain niin syvälle, että hukkuisit."

"Ei uimaan opita ilman opettelua."

Hän oli oikeassa. Järvessä ei ollut haita. Mutta olin vedessä jo kaulaa myöten. Askelkin eteenpäin ja olisi aika kokeilla uimataidon oppimista lennossa.

Bianca nousi seisomaan ja katsoi seinällä olevaa kelloa: "Etkä opi soittamaan pianoa ilman harjoittelua."

Vilkaisin itsekin omaa rannekelloani. Voi ei. Muutama minuutti niin myöhästyisin harjoituksistani. Kiitin Biancaa ja lähdin juoksuun.

Minun täytyi kertoa Nathanille tunteistani. En voinut jäädä ikuisesti vellomaan epätietoisuuteen. Se kaikki, mitä hän sanoi. Se, miten hän sai minut tuntemaan.

Hänen täytyi kuulla sanottavani.

Nathan

En mennyt kouluun tänään ollenkaan. Saattaisin nähdä Allisonin. En saanut nähdä häntä. Yksikin vilkaisu, edes pieni katku hänen hajuvedestään saisi kahlittua minut Allisoniin kokonaan. En voinut ottaa sitä riskiä.