Se On Vain Klisee (Valmis.)

XXII

Allison

Kävelin koulun käytävällä ja etsin ystäviäni. Niitä oikeita ystäviä. Toivottavasti ei olisi liian myöhäistä yrittää palauttaa asioita ennalleen. He olivat ne keiden mielipiteellä oli eniten väliä. Nathan jätti minut ja minä jätin heidät. Jos he eivät antaisi anteeksi minun virheitäni, minä en antaisi anteeksi Nathanin virheitä.

Löysin vihdoin pöydän, jonka ympärillä he istuivat. Seisoin sen päässä ja sain kaikki hiljaiseksi. Mathew, Bianca ja Henry. Halusin heidät takaisin elämääni.

"Anteeksi", sanoin jolloin ensimmäiset kyyneleet vierivät ulos silmistäni. Pelkkä ajatuskin siitä, että saisin kaverisuhteemme takaisin ennalleen, oli koskettavaa. "Olen niin pahoillani."

Bianca nousi ylös ja halasi minua. Halasin häntä takaisin.

"Saat anteeksi", hän itki.

Ne sanat saivat minut kyynelehtimään enemmän. Hän välitti minusta edelleen. Kaiken sen jälkeen.

Henry ja Matthew nousivat ylös ja yhtyivät halaukseemme.

"Saat anteeksi", Henry sanoi.

"Minultakin", Matthew naurahti.

Naurahdin itkun seasta. Onnen kyyneleet olivat kastelleet poskeni ja kostuttaneet Biancan olkapään.

Päästimme irti toisistamme ja istuimme pöydän ääreen. Kaikki olivat hiljaa, kunnes Henry sanoi: "Miten on mennyt?"

"Huomattavasti paremmin nyt", hymyilin. "Entä teillä? Kertokaa kaikki, mitä on tapahtunut."

Matthew katsoi Biancaan ja Bianca takaisin Matthewiin. Kumpikin naurahti.

"Kerrotko sinä vai minä?" Matthew kysyi Biancalta.

"Ai niin", Henry sai muistikuvan, "nuo kaksi seurustelee."

"Mitä?" kysyin ilahtuneena. "Vihdoin."

Vihdoin nuo kaksi ymmärsivät tunteensa ja kuuluvansa toisilleen. Tätä olin odottanut aina. Harmi, että en ollut ensimmäinen, joka sai tietää. Siitäkään en voi syyttää muuta kuin itseäni.

Matthew katsoi Henryä eikä selvästikään ollut iloinen siitä, kuka paljasti heidän suhteensa.

"Milloin?" kysyin hymyillen.

"Aikalailla sen meidän riidan jälkeen", Bianca vastasi ja oli vaivaantunut riitamme mainitsemisesta.

"Ai", naurahdin ja hieroin niskaani, "no ainakin siitä seurasi jotain hyvää."

Kaikki naurahtivat hieman, kunnes kiusallinen hiljaisuus valtasi meidät hetkeksi.

"Nathan etsi sua muuten eilen", Henry mainitsi.

Ai niin. Nathan. Se, että ystäväni antoivat anteeksi tarkoitti myös jotain muuta. Sopimusta itseni kanssa.

"Niin muuten", Bianca muisti. "Miten siinä kävi? Mitä asiaa sillä oli?"

"No siis", aloitin. "Se vähän niinkuin pyyti anteeksi ja sai minut heräämään todellisuuteen."

Nathanin ansiotahan se oli, että olin tässä tilanteessa ystävieni kanssa. Alkuperäinen motiivi, miksi edes ryhdyin viettämään aikaa Luken kanssa oli juuri se, mitä Bianca sanoi. En vain itse suostunut uskomaan sitä ja jatkoin heidän kanssaan olemista todistaakseni, että he olivat oikeasti ystäviäni.