Se On Vain Klisee (Valmis.)

VI

Kello oli lähellä kahtatoista, kun sain kuulla Nathanin saapuneen taloon. Tieto siitä sai minut tuntemaan kumman tunteen.

Henry oli lähtenyt jo kotiinsa ja Matthew katosi heti alkuillasta.

Biancan isoveli haki hänet kotiin nukkumaan, kun kello löi yhdentoista ja ystävämme kunto oli erittäin huono.

Alkuperäisen suunnitelmani mukaan halusin lähteä samalla, kun Biancan alkoholipää irtisanoutui ja hänet haettiin pois, mutta Janice onnistui puhumaan minut ympäri.

Tunnin sisään olin hukannut Janicenkin, kun neito heittäytyi jonkun bileprinssin kaulaan.

Onneksi seurasta ei koskaan ole humaltuneena pulaa.

Janicen hukattuani, löysin nopeasti uusia juhlioita, keiden kanssa seurustella. Istuimme pöydän ääressä puhuen paskaa ja nauttien alkoholia rauhallisella tahdilla vain nousuhumalan ylläpitämiseksi. Tähän mennessä olin keskustellut vastapäätä istuvan blondin serkun raivostuttavuudesta ja siitä, kuinka hänen exänsä uuden tyttöystävän kulmakarvat muistuttavat iilimatoja.

"Tupakkatauko!" huusi viereinen vaaleahiuksinen tyttö, jonka lempinimi oli Cat.

"Onks sulla tehasta vai toppa?" lyhythiuksinen brunette kysyi. Nimi taisi olla Grace?

"Tehasta", Cat sanoi ja nousi seisomaan, "en mä osaa kääriä."

"Hyvä, heitä yks?" Grace kysyi.

"Grace, sulle heitetään aina", vastapäätä istuva blondi mainitsi, jonka nimi oli yhtä suuri mysteeri, kun oman elämäni tarkoitus. Olin joka tapauksessa iloinen muistaessani Gracen nimen oikein.

"Ei se haittaa", Cat lepytteli, "voin mä heittää. Allison otatko sä?"

"Toki", sanoin vaikka en edes polta.

"Jenna, voitko sä heittää mulle, jos Cat heittää Allisonille?" Grace kysyi.

"Ihan miten vaan", Jennaksi nimitetty huokaisi.

Otin laukkuni ja lähdimme etupihalle tupakalle. Olisi voinut luulla, että kellon lähestyessä kahtatoista – porukka vähenisi ja rauhoittuisi sammuneiden ruumiiden lisääntyessä, mutta luotin kyllä laskutaitooni, jonka mukaan paikalle lisääntyi porukkaa jatkuvasti.

Sain tupakan sormiini, jonka mukana muistin itselleni tehdyn lupauksen:
"Tupakkaan en sorru."

Sitten se iski.

Huono olo.

"Mun täytyy käydä tuolla", sanoin ja käännyin ympäri. "Tuli huono olo."

"Joo", Grace huusi, "ollaan joko tässä tai sisällä."

Hakevin askelin siirryin takapihan pienelle ja rauhallisemmalle kuistille istumaan. Takapiha oli niin pieni ja pimeä, että sinne oltiin heitelty vain tyhjiä tölkkejä ja todennäköisesti oksennusta.

Huono oloni alkoi haihtua istuessani ja kulauttaessani vettä kurkusta alas suuren määrän.

Viiden minuutin jälkeen iski vessahätä, jonka tyrehdytin puskan takana käymällä. Onneksi tungin laukkuuni paperia tällaisia tilanteita varten.

Istuin taas kuistille tupakan viereen ja harkitsin kotiin lähtöä.

Missähän Janice ja Matthew olivat?

Rauhalliset ajatukseni keskeytyivät, kun takanani ollut ulko-ovi aukeni.

"Sori", kuului takaa.

Äänensävyä oli mahdoton olla tunnistamatta.

Väistin hieman, jotta Nathan pystyisi kulkemaan ohitseni takapihalle. Hän sulki oven, mutta sen sijaan, että herra olisi kävellyt ohi – hän istui viereeni.