Kuun varjo ja taivas

Osa 2

Herään aamulla siihen, kun Moon nuolee nenääni. "Huomenta." Sanon hieroen silmiäni ja nousen istumaan. Shadow nukkuu vielä, mutta pian sekin herää ja lähdemme yhdessä etsimään ruokaa. Kävelemme metsän laidalle päin, kunnes kuulen jonkun äänen. Aistini ovat aika tarkat sillä olen harjoitellut vahvistamaan niitä, koska niitä tarvii esimerkiksi metsästyksessä. Shadownkin on kuullut saman äänen ja näyttää siltä kuin se olisi lähdössä äänen suuntaan, mutta sitten sekin pysähtyy. "Shadow. Tänne." Sanon Shadowille ja se tulee takaisin luokseni. Moon tarkkailee ympäriinsä, mutta ääni ei sitä paljoa häiritse ja päätän mennä lähellä olevan kiven taakse piiloon sillä äänet lähenevät. Moon ja Shadow seuraavat minua. "Moon, Shadow maahan. Paikka." Sanon, kun he ovat vieressäni makaamassa. Nousen kiven takaa ja katson äänen suuntaan. Pian sieltä tulee metsästäjiä. Katson heitä hetken, kunnes tunnistan heidät. Ne ovat ne samat metsästäjät, jotka tappoivat äidin. Viha kasvaa sisälläni, mutta saan sen onneksi hillittyä etten juoksisi metsästäjien kimppuun. Piiloudun kiven taakse ja kuuntelen heidän puhettaan. "Eikö ne kaksi sutta voisi tappaa, kun tyttö nukkuu?" Toinen kysyy. "Puhuvat minusta..." Ajattelen ja jatkan kuuntelua. "Ei. Meidän ei pidä tehdä hätiköityjä päätöksiä." Toinen vastaa. "Meidän on lähdettävä." Ajattelen sillä en aijo jäädä odottamaan sitä, kun metsästäjät tunkeutuvat kotiini ja tappavat Moonin ja Shadown. En kestäisi sitä. Onneksi Moon ja Shadow tajuavat olla hiljaa ja nekin kuuntelevat tarkkaavaisina mitä oikein tapahtuu. Pian äänet loittonevat ja uskallan katsoa ovatko metsästäjät jo menneet. Ei ainakaan näy ketään ja nousen piilostani. "Moon, Shadow paikka." Sanon. Katselen hetken ympärilleni kunnes tiedän, että metsästäjät ovat kaukana. Sitten kutsun Moonin ja Shadown luokseni ja jatkamme ruuan haku reissuamme.