Aamulla herään ennen Moonia ja Shadowta. Päätän antaa niiden nukkua vielä ja menen itse tutkimaan ulos yöllisen äänen aiheuttajaa. Mitään ei kuitenkaan näy ja olen hämilläni. En ole voinut kuulla harhoja, jos Moon ja Shadowkin heräsivät kyseiseen ääneen. Päätän mennä vähän kauemmas vielä katsomaan, mutta mitään ei löydy. Palaan nopeasti teltalle sillä pelkään koko ajan, että metsästäjät löytävät meidät. Avaan teltan oven ja Moon tulee ensimmäisenä ulos. Hetken päästä Shadowkin tulee ulos. Otan kamani ja laitan ne reppuun. Puran teltan ja sitten annan mukaani ottamasta ruuasta vähän Moonille ja vähän Shadowlle ja syön myös itse vähän. Pitää säästää, jotta ruokaa riittää pitkäksi aikaa. "Mennään. Meidän on pysyttävä liikkeessä, jotta metsästäjät eivät tavoita meitä pian." Sanon ja lähdemme jatkamaan matkaa. En kuitenkaan tiedä yhtään minne olemme menossa.
Olemme kävelleet jo pitkän matkaa tai siltä minusta tuntuu tällä hetkellä. Päättelen, että kello on kohta varmaan 11. Onneksi äiti opetti minua katsomaan kelloa auringosta. Pysähdyn hetkeksi ja katson maahan. "Mustikoita!" Huudahdan iloisesti ja päätän poimia niitä mukaan. Löydän repun pohjalta jonkun iki vanhan astian ja päätän kerätä mustikoita siihen. Kun olen saanut astian täyteen, jatkamme matkaa. "Ehkä meidän pitäisi löytää joku paikka jostain mistä meitä ei löydetä." Ajattelen. En kyllä tiedä mistä voimme löytää sellaisen paikan. Mietin hetken kunnes keksin paikan, josta meitä ei löydä helposti.
YOU ARE READING
Kuun varjo ja taivas
WerewolfLily on tyttö, joka ymmärtää susia ja sudet häntä. Hän on päättänyt riskeerata oman henkensä susien puolesta ja joutuu tämän takia erilaisiin tilanteisiin, jossa hänen henkensä on uhattuna, mutta hän ei välitä vain siitä, että hänen sutensa ja muut...
