Kuun varjo ja taivas

Osa 4

Metsästäjien näkökulmasta.

Palaamme tytön asunnolle. Koputamme oveen, mutta kun vastausta ei kuulu menemme sisään. "Sinä tuonne ja te tuonne. Minä menen tuonne." Metsästäjä 1 sanoo. Etsimme tyttöä, mutta hänestä eikä susista näy jälkeäkään. "Missä he ovat??" Metsästäjä 2 kysyy. "Ovat varmaan tulossa pian kotiin. Jäädään odottamaan." Metsästäjä 3 sanoo. Me muut nyökkäämme hyväksyen suunnitelman ja jäämme odottamaan tyttöä ja susia. Ilta alkaa hämärtää ja pitkän odotuksen jälkeen heitä ei kuitenkaan näy. "Oletteko te nyt aivan varmoja, että tyttö tulee kotiin?" Metsästäjä 2 kysyy ja jatkaa "Tarkoitan siis, että jos hän on nähnyt meidät eikä siksi tule tänne?" "Helvetti! Olemme olleet idiootteja! Meidän ei olisi pitänyt tulla tänne autoilla!" Metsästäjä 1 raivoaa. "Pomo kyllä me heidät löydämme." Metsästäjä 3 vastaa rauhoitellen. "Ja mistäs ajattelit lähteä etsimään heitä? He voivat olla jo ties kuinka kaukana." Metsästäjä 1 sanoo jo vähän rauhallisemmin, mutta vieläkin vähän vihaisena. "Minä tiedän kuka hänet löytää. Hän on juuri oikea henkilö tähän." Metsästäjä 2 sanoo. Metsästäjä 2 kertoo meille tämän nimen ja me lähdemme takaisin kaupunkiin, mutta päätämme palata takaisin aamulla ja lähteä etsimään heitä.

Lilyn (eli päähenkilön) näkökulmaan takaisin.

Herään yöllä painajaiseen. Siinä metsästäjät löytävät meidät ja tappavat Moonin ja Shadown silmieni edessä. En ole nähnyt painajaisia pitkään aikaan, mutta aina kun näen niitä ne ovat kamalia. Onneksi Moon tai Shadow eivät ole heränneet vaan he nukkuvat suloisesti vieressäni. Laitan pään tyynyyn ja olen melkein nukahtanut kunnes kuulen jostain rapinaa. Jähmetyn paikoilleni sillä en kykene nyt ajattelemaan mitään muuta kuin sitä, että metsästäjät ovat löytäneet meidät. Shadow herää ja alkaa murista. Pian murinaan herää Moon ja yhdessä he murisevat tuolle äänelle. Etsin taskulamppuni ja avaan hitaasti teltan oven. Päästän Moonin ja Shadown ensin. Laitan valon päälle, mutta en näe mitään. "Ehkä se joka äänen teki meni jo." Huokaan helpottuneesti. "Moon! Shadow!" Huudan ja pian ne juoksevat luokseni ja menemme takaisin nukkumaan. Ehkä aamulla näkee paremmin kuka tai mikä siellä on oikein ollut.