Kuun varjo ja taivas

Osa 6

Moon ja Shadow eivät ole käyneet koskaan siellä minne aijon viedä heidät ja jonne menemme asumaan. Äiti sanoi sitä varakodiksi ja kertoi, että matka sinne kestää kuitenkin melkein päivän, koska se on jossain vuorilla ja oikean tien löytäminen voi olla hankalaa. Myönnän en itsekkään ole käynyt siellä minne olemme menossa. Äiti vain on kertonut siitä ja hän lupasi näyttää miten sinne mennään, mutta ehti kuolla ennen sitä, mutta kyllä hän pari neuvoa miten sinne löytää helpommin ehti kertoa. Pitää vain nyt itse yrittää löytää se oikea reitti ja toivoa, että löydämme sinne nopeasti. Shadow viilettää kaukana edellä, mutta Moon kulkee vierelläni. Välillä se menee katsomaan jotain, mutta palaa nopeasti luokseni. Se varmistaa, että olen turvassa ja minullakin on turvallinen olo, kun joku on vierelläni. Shadow palaa luoksemme ja sitten sekin jää kävelemään vierelleni eikä mene kauas. Otan hörpyn vettä pullostani sillä suuni tuntuu kuivalta. En aijo pysähtyä ennen kuin löydän vuorten juuren. "Minneköhän suuntaan meidän pitää mennä?" Sanon äänen toivoen, että Moon tai Shadow tietäisi tien vaikka eivät ne tiedä. Niinkuin en minäkään. "Okei. Nyt pitää ottaa äidin neuvot käyttöön." Sanon ja pysähdyn. Alan miettiä mitä äiti opetti siitä, jos on eksynyt. "Ainiin!" Huudahdan ja ryntään etsimään korkeaa puuta. Löydän sellaisen nopeasti. Äiti opetti nimittäin, että jos olet eksynyt kiipeä puuhun ja katso reittiä ja sitten palaa takaisin päin, jos olet mennyt väärään suuntaan, joten nyt teen niin. Jätän repun ja teltan maahan ja alan kiivetä. Moon ja Shadow katsovat minua hämillään. Pian olen tarpeeksi korkealla ja näen missä on vuori ja minnepäin meidän pitää lähteä. Laskeudun alas ja jatkamme matkaan, nyt oikeaan suuntaan kohti vuoria. Äiti olisi minusta nyt kyllä varmasti todella ylpeä ja toivoisin, että äiti olisi täällä, jotta tietäisin minne mennä, mutta en aijo luovuttaa vaan löydän kyllä itsekin perille.