Kuun varjo ja taivas

Osa 9

"Äiti! Missä oot?! Äiti! Mikset sä vastaa?" Nyyhkytän ja kävelen eteenpäin etsien häntä. On pimeää enkä siksi näe yhtään mitään ja sen takia kompastun johonkin. Nousen ylös ja yht'äkkiä tulee valoisaa kuin joku olisi napsauttanut valot päälle. Näen äidin makaamassa maassa. "Äiti! Äiti herää! Äiti kiltti! Herää!" Ravistelen häntä ja yritän saada hänet heräämään, mutta se ei onnistu. Hän on kuollut. Alan kiljua. Sitten herään. Olin näköjään nukahtanut kirjaa lukiessani. "Se oli vain pahaa unta..." Rauhoittelen itseäni. Sydämeni jyskyttää tuhatta ja sataa. Olen nähnyt tämän saman painajaisen todella monta kertaa. Välillä voi mennä hetki etten näe painajaisia, mutta joskus ne palaavat ja saatan nähdä niitä usein. Hieraisen unihiekat pois silmistäni ja pian kuulen jostain suden ulvontaa. Se on Moon. Nousen äkkiä ylös ja lähden äänen suuntaan. "Moon! Shadow!" Huudan. Kompastun melkein kiveen, joka sattuu eteeni. Saan jotenkin onneksi väistettyä sen, mutta lähellä oli etten olisi kaatunut maahan. Ulvonta vain voimistuu ja pian löydän Moonin ja Shadown. Heidän seurassaan on vielä suden pentu, metsästäjät ja joku poika. Metsästäjät yrittävät lähestyä suden pentua ja Shadowta, joka on loukkaantunut. Moon suojelee heitä. He ovat lähellä kallion reunaa. "Mitä te haluutte?!" Huudan vihaisena ja metsästäjät huomaavat minut. "Kappas, kukas se siinä." Metsästäjä 1 sanoo nauraen ja jatkaa "Mukavaa, että pääsit paikalle niin näet kuinka rakkaat eläinystäväsi kuolevat." Joku tarraa minusta kiinni. Se on se poika, jota en ole nähnyt aikaisemmin. "Moon ja Shadow ei oo tehny teille mitään! Eikä tämä pieni susikaan!" Huudan ja yritän rimpuilla irti. Ote vain tiukentuu. Moon puree yhtä metsästäjistä ja hän huutaa kivusta. Muut metsästäjät ryntäävät auttamaan kaveriaan. "Päästä irti!" Sanon vihaisesti ja onnistun jotenkin rimpuillessani lyömään tätä poikaa johonkin. Hän voihkaisee kivusta ja ote irtoaa. Juoksen nopeasti Moonin, Shadown ja tämän uuden suden luo. "Jätä meidät rauhaan." Sanon ja tuijotan metsästäjää silmiin. "Mitä edes haluat meistä? Me ei olla tehty sulle yhtään mitään?" Kysyn. "Ette olekkaan tehneet yhtään mitään, mutta äitisi ja hänen sutensa ovat. He tappoivat kylästäni koiria ja ihmisiä. Siksi haluan, että kaikki sudet kuolevat niin mitään tälläistä ei tapahdu enää koskaan uudestaan." Metsästäjä 1 sanoo ja lataa aseensa. "Väistä ja anna meidän hoitaa hommamme loppuun." Metsästäjä 2 sanoo pidellen puremasta tulleen haavan päällä sidettä. "En. Mä en anna teijän satuttaa näitä! Ja sitä paitsi äiti ei oo tehny teille yhtään mitään! Mä lupaan, että me pysytään poissa kylästä eikä mitään pahaa tapahdu kyläläisille uudestaan!" Sanon. Viha kiehuu sisälläni. Kehtaavatkin syyttää äitiä tästä. "Hyvä on." Metsästäjät sanovat. Huokaisen helpotuksesta, koska luulin, että tämä olisi jo ohi, mutta metsästäjät kuitenkin lataavat aseensa ja tähtäävät meitä. "Varo!" Tämä poika huutaa ja saa kaadettua minut maahan ennen kuin metsästäjät ampuvat. Mikään luodeista ei onneksi osu minuun eikä susiin. Pojasta en välitä, mutta hänkin näyttäisi olevan kunnossa. "Petturi!" Metsästäjä 3 huutaa ja lähestyy poikaa. Hän kuitenkin liukastuu ja putoaa kalliolta. Huomaan, että nenästäni vuotaa verta. Kiva, onnistuin sitten lyömään nenäni maahan, kun minut kaadettiin. Moon murisee vieressäni. Metsästäjät lähestyvät. Tämä poika kuitenkin kamppaa heidät ja he kaikki tippuvat kalliolta alas. Tuosta ei voinut selvitä, joten nyt tämä kaikki on ohi. Toivottavasti. Nousen ylös ja menen Shadown luo. Sen tassu on nyrjähtänyt. "Sinut pitää saada kotiin." Sanon ja nostan sen syliini. Lähdemme kävelemään pois päin ja tämä pieni susi vain tuijottaa meitä. "Tule!" Huudan sille ja se lähtee kävelemään perässämme. Samoin poika. Hän olisi kyllä voinut jäädä vain sinne. Häntä ei kaivata seuraamme, miksi yksi kysymys päässäni kuitenkin pyörii, miksi hän lopulta sitten pelasti meidät vaikka ensin oli mukana koko jutussa?