Kauhutarinoita

7. Tylsyydestä spiritismiin

Olimme hyvin tylsistyneitä kaverini kanssa. Meillä ei ollut mitään tekemistä, kunnes äkkiä keksin että voisimme pelata spiritismiä. Kaverini oli heti täysillä mukana ideassa. Olimme vähän ilkeitä, joten kiusallamme soitimme luokan vihatuimmalle tytölle ja pyysimme häntä meille. Emme kertoneet mitä aiomme tehdä ja hän sanoikin tulevansa heti (ei ollut yllätys, koska ei hänellä ole kavereita). Katsoimme netistä nopeasti spiritismin säännöt ja teimme leivinpaperista ouija-laudan. Mietimme sopivaa paikkaa ja tulimme siihen tulokseen, että autotalli olisi paras paikka, joten viemme kaikki tarvitsemamme tavarat sinne. Peitimme seinällä olevan pikkupeilin, sytytimme 11 kynttilää ja laitoimme lasin laudan keskelle. Mitään ristejä meillä ei siellä olekaan, koska perheeni ei ole uskovainen. Sitten menimme nopeasti takaisin kotiini, ja odotimme että tyttö tulee.

"Moi Anna", tervehdin ilkikurinen hymy kasvoillani. "Moi Meeri", tyttö vastasi hiljaa. "Mennään tonne autotalliin, niin voidaan pelata yhtä peliä", sanoin ja tartuin Annaa kädestä. Kaverini (Tiia) vinkkasi minulle silmää samalla kun kävelimme autotallille. Työnsin Annan ovesta sisään ja Tiia käveli perässä. Itse menin viimeisenä ja lukitsin oven. "Hei mitä tää nyt on?", Anna kysyi hieman pelokkaasti. "Pelottaako sua?" Tiia kysyi ilkkuen. "Päästäkää mut pois!" Anna huudahti. "Ei me sulle mitään tehdä joten älä suotta pelkää. Me vaa mietittii et pelattais spiritismiä", kerroin. "En halua pelata sitä!", Anna sanoi hiukan pelokkaana, ja minä katsoin Tiiaa kysyvästi. "Eipä sulla ole valinnanvaraa", Tiia sanoi ja istui lattialle laudan viereen. Minäkin istuuduin ja Anna vastahakoisesti. Nostimme kaikki etu- ja keskisormemme lasin päälle ja aloitimme pelin. Ensiksi mitään ei tapahtunut. Olimme jo lopettaa pelin, kunnes lasi alkoi liikkua. Säikähdimme ja Anna hyppäsi ylös. "Istu alas!" Tiia sähähti. Henki sanoi olevansa hyvä ja että hänen nimensä on Katy. Kyselimme häneltä niitä näitä, kunnes hetken mielijohteesta kysyin: "Kuka meistä kuolee ensimmäiseksi?"

Silloin kynttilöiden liekit leimahtivat korkeiksi ja henki vastasi hetken päästä "Anna".

Silloin Anna hyppäsi ylös ja rupesi huutamaan minulle ja Tiialle. "NYT PÄÄSTÄTTE MUT POIS TÄÄLTÄ!" Hän huusi, samassa peittämämme pikkupeili räsähti ja tajusimme hengen valehdelleen meille. Hän ei ollut mikään hyvä henki Katy, vaan 666. Sanoin vihaisesti hengelle että hän valehteli ja oikeasti onkin 666. Silloin lukittu ovi aukesi selkoselälleen ja Anna lähti juosten pois. Tiia yritti juosta Annan perään, mutta ovi paukahti kiinni heti Annan lähdettyä. Tiia palasi viereeni hermostuneena. "Mitä me nyt teemme? hän kysyi ja katsoi minuun pelokkaasti. "Lopetetaan peli", vastasin yrittäen kuulostaa varmalta. Nostimme taas etu- ja keskisormemme lasin päälle ja pyysin saada lopettaa. Henki suuttui eikä antanut lupaa. Silloin autotallin katossa oleva lamppu poksahti. Tiia tarttui minua toisesta kädestäni kiinni ja toistimme samaan aikaan kolme kertaa "Jeesuksen Kristuksen kautta lopeta". Sitten nousimme pelokkaasti ylös, rikoimme lasin ja revimme laudan. Kun lähdimme ulos tallista, niin huomasimme kynnykseen kivellä raaputetun tekstin: "Liian myöhäistä".

Emme huomioineet sitä sen kummemmin, Tiia lähti kotiinsa ja päivä jatkui normaalisti. Seuraavana päivänä koulussa ei näkynyt Annaa. Eikä sitä seuraavana. Eikä sitä. Anna ei ollut palannut kotiin meiltä lähdettyään, eikä kukaan ollut nähnyt häntä. Mitään jälkiä hänestä ei löydetty, eikä ole löydetty vieläkään. En vain haluaisi hyväksyä sitä, mutta syvällä sisimmässäni tiedän, että Anna olisi vielä elossa jos emme olisi pakottaneet häntä siihen peliin.

[Kirjoittajan kommentti:] Linkki alla, eli netistä tääki löydetty, mut muokkasin jonkun verran.

https://www.kauhutarinat.fi/uusimmat/9