Kauhutarinoita

37. Uni dystooppisesta muumilaaksosta

Kyseinen tarina on kopioitu ylilauta.org:in paranormaali-laudalta. Joku anonyymi väittää nähneensä unen tästä, ja päätin sen jakaa tänne kirjaani.
Painotan siis vielä, en ole kirjoittanut tarinaa itse.

Olin ränsistyneen muumitalon edessä. Taivas oli harmaa, nurmikko kellertävää ja kuollutta. Kaikkialla oli hyisen kylmä. Valoa riitti joten oletin että oli päivä. Muumitalo oli harmaansininen ja maali oli halkeillut ja lohkeillut pois. Yksinäiset vuoret näkyivät kaukana suurina seininä.

Menin sisälle ja heti ensimmäiseksi näin sohvan alla jotakin. Kumarruin katsomaan että mitä se oli ja huomasin, että se oli kasa vilttejä, joista pilkisti ruskea häntä. Ravistelin kasaa ja Nipsu paljasti kasvonsa vilttien seasta. Keskellä värikkäitä tilkkutäkkejä paistoi Nipsun harmaanruskeat kasvot ja hän näytti kuihtuneelta ja nälkiintyneeltä. Häntä pelotti hirveäsi, toinen korvansa oli haljennut ja haava oli valkoinen. Hän vain tärisi ja katsoi minua. Hänen silmistään valui kyyneliä, kun vaipui takaisin värikkäiden vilttien peittoon. Sääliksi kävi, mutta en tiennyt että mitä tehdä auttaakseni häntä. Siirryin keittiöön.

Keittiössä oli Muumimamma. Tuoksu, joka tuli hänen keitoksistaan oli luotaantyöntävä. Katsoin pataan ja näin siellä harmaata ja sakeaa litkua, josta pilkisti jonkinlaisen hanskan näköinen otus. Veikkaan että se oli Hattivatti. Muuta padassa ei ollutkaan. Ainoastaan lientä ja poloinen pieni otus. Mamma sanoi minulle, että ruoka on kohta valmista. Hänen äänensä oli surullinen ja kuihtunut. Se kuulosti siltä, kun Mamma olisi sanonut sen viimeisenä henkäyksenään. Hän oli laiha ja kuihtunut. Arvelin, että heidän laihuutensa johtui ruokavaliosta. Kysyin häneltä mitä oli tapahtunut. Hän vain katsoi minua silmillään, jotka olivat painuneet mustiin kuoppiin. Hän yritti sanoa jotakin, mutta ei saanut surultaan sanottua vaan rupesi kyynelehtimään. Päätin antaa hänen olla. Menin yläkertaan ja kuulin Nipsun nyyhkivän: "Ei enää... Niin kylmä..." En vieläkään tajunnut että mitä on tekeillä vaan jatkoin yläkertaan.

Yläkerrassa koputin Papan työhuoneen oveen. Kuulin oven takaa kettinkien kilinää ja lukkojen availua. Oven takana oli kuihtunut Muumipappa, joka muistutti enää vain harmaata luukasaa. Kun hän huomasi minut, hän viittasi minut peremmälle. Työhuoneessa kaikki oli hujan hajan. Kirjoituskonekin oli rikki ja ikkuna oltiin tukittu lankuilla ja nauloilla. Muumipappa tarjosi minulle tuoliaan mutta kieltäydyin. Hän istui itse tuoliinsa. Jostakin syystä mustuneella pöydällä oli kynttilä, joka paloi viimeisiään ja mustepullo ja sulkakynä. Kirjoituskone oli siirretty pöydän nurkkaan ja näin että se oli haljennut. Muutenkin kaikki huoneen tavarat näyttivät siltä kun kosteus tai kylmyys olisi hajottanut ne. En kuitenkaan ajatellut asiaa sen tarkemmin, vaan ajattelin Papan olleen huolimaton ja huoltaneen vanhuuttaan taloa huonosti. Tottahan toki talven kylmyys ja syksyn sateet silloin rapistavat kaiken.

Pappa keskeytti mietteeni nykäisemällä minua hihasta. Hän kaivoi kirjoituspöydän laatikostaan kellastuneen paperipinkan. Tunnistin ne heti hänen muistelmikseensa, mitä hän tarjosi minulle innoissaan. Luin ne läpi. En muista että mitä niissä oli mutta nautin tarinoista, mitä siinä oli. Ne olivat täynnä seikkailua ja iloa. Muumipapan koko iloinen nuoruus. Hymyilin ja kehuin tarinoita. Hänkin hymyili ja näytti ainoalta onnelliselta hahmolta siihen saakka tapaamistani. Hän selosti kuihtuneella äänellä miten hän oli saanut ne viimeinkin kirjoitettua ja toivoi jotakin. Yhtäkkiä kuitenkin keskeytti puheensa ja alkoi kyynelehtimään hymyillen ja sanoi, että siitä ei voi enää unelmoidakaan. Olin juuri tarjoamassa hänelle papereita takaisin ja kysyä että mitä hän tarkoitti kun työnsi muistelmansa laukkuun ja antoi ne minulle. Kiitin häntä ja ajattelin jatkaa tutkimuksiani, sillä halusin tietää että mitä oli tapahtunut. Ovella sanoin vielä Papalle Mamman sanoneen että ruoka on kohta valmista. Hän sanoi minulle, että antaa annoksensa muille kuten tavallista. Jätin Papan huoneeseensa ja jatkoin vielä ylös.