Kauhutarinoita

26. Yllätysvieraita

Lohduttaja
Olin tullut liian myöhään kaverilta kotiin ja isäni otti asian puheeksi syödessäni iltapalaa. Minulla oli ollut huono päivä jo muutenkin ja tuli vain ajatus että turhaan tuo ukko päätään aukoo. Haastoin typeryyksissäni riitaa ja sain sitten haukut isältä. Ryntäsin itkua pidätellen yläkertaan huoneeseeni, jossa pikkusisarukset yrittivät lohduttaa. Itseäni vuoden nuorempi pikkusiskoni käski nuorempia antamaan minulle rauhaa. Painelin sänkyyn ja käperryin nyyhkyttämään peiton alle.
Vähän ajan päästä kuulin jonkun nousevan portaita yläkertaan. Raskaista askeleista päättelin sen olevan isäni, joka tuli pyytämään anteeksi. Askeleet tulivat sänkyni viereen, joku istui vuoteeni reunalle ja tunsin vahvan, lempeän ja parkkiintuneen käden silittävän olkapäätäni peiton päältä. Isälläni on aina ollut ongelmia ilmaista tunteitaan, joten ajattelin tämän ajavan hänen käsitystään sovittelusta. Lepyin ja hymyilin itsekseni, koska isän hellyydenosoitukset olivat harvassa.
Hetken päästä isä nousi sänkyni laidalta ja käveli pois. Parin minuutin kuluttua tulin peitteiden alta ja kysyin siskoltani oliko isä käynyt minua lohduttamassa. Siskoni katsoi minua ihmeissään. "Me annettiin sun olla rauhassa, ei siellä kukaan käynyt", hän tuumasi ihmeissään.
Isä oli ollut alakerrassa, kukaan muu ei ollut kuullut askeleita, eikä tullut huoneeseeni. Mutta vannon vielä tänäkin päivänä että joku minua kävi lohduttamassa, muistan lempeän ja rakastavan silityksen olkapäälläni selkeästi. En pelkää, olen vain kiitollinen. Kun isästäni ei ollut helpottamaan oloani, joku teki sen hänen puolestaan.

160797
Istuin keittiössä kahvilla erään ystäväni kanssa. Oli kaunis iltapäivä, juttelimme kaikesta, kunnes kännykkäni soi. Ystäväni katsoi minua, katsoin kännykkää ja että kuka soitti. Numero oli 160797 eli ei mikään tavallinen puhelinnumeroksi. Mietin hetken, että miksi tämä numerosarja kuulosti jotenkin niin tutulta. Vastasin ihan mielenkiinnolla. Kännykästä kuului vain raskasta hengitystä. Odotin hetken, ja kuulin hennon kuiskauksen, "Hei sisko".
Menin hiljaiseksi ja puhelu katkesi. Kännykkä lensi kädestäni vauhdilla maahan. Juoksin seinäkalenterini luokse ja katsoin tämän päivän päivämäärän. Se oli 16.07. 2017.
Tunsin silmäkulmassani kyyneleen ja tajusin heti mistä oli kyse. Kaksi vuotta sitten, kun pikkusiskoni oli juuri täyttänyt kahdeksantoista, hän kuoli syntymäpäivänään kun tuntematon rattijuoppo ajoi hänen päälleen. Näin tämän kaiken omin silmin.
Ehkä siskoni halusi nyt syntymä- ja kuolinpäivänään minun tietävän, että hänellä on kaikki hyvin.

[Kirjoittajan kommentti:] Moikka! Anteeksi suuresti, oon ollu yli 2 kuukautta pois täältä mitään ilmoittamatta, mutta mun elämässä on tapahtunu yhen kuukauden sisällä mun elämän suurimpia muutoksia. Vaihdoin koulua aivan toiselle puolelle Suomea, ja matkustelen joka viikko etelästä pohjoseen. Ja muutenki kesäloman lopussa oli ihan sairaasti tekemistä et en oo hirveesti ehtiny kirjottaa mitään. Mutta siis, ton ekan kopsasin yheltä sivulta, jonka linkin laitan tohon alas. Toisen keksin itse. Nähään taas, tosi pian.

https://www.kauhutarinat.fi