Kauhutarinoita

8. Pienen tytön henki

Tapahtumasta on jo muutama kuukausi, mutta muistan sen silti kuin eilisen. Olin yhdellä hyvällä ystävälläni yötä. Ilta alkoi mukavasti koska ystäväni vanhemmat olivat ulkomailla ja talo oli tyhjillään, jolloin kukaan ei saanut tietää menemisistämme tai tulemisistamme.

Makasimme molemmat sängyllä selaten puhelimiamme ja syöden sipsiä. Yhtäkkiä valot sammuivat ja molemmat kuulimme askelia ihan sängyn vierestä. Aluksi luulimme jonkun yhteisen ystävämme tulleen pelottelemaan meitä koska tiesi meidän olevan kaksin. Askeleet olivat hyvin kevyitä, ennemminkin lapsen askeleita. Ystäväni sytytti yölamppunsa, mutta huoneessa ei ollut meidän lisäksemme ketään. Nousin sytyttämään kattolampun uudestaan, päästyäni takaisin sängylle valo sammui taas. Olimme ystäväni kanssa molemmat kauhusta kankeita. Sillä hetkellä havaitsin oudon energian keskellä huonetta. Huomasin kaverinikin tuntevan saman. Olen meistä kahdesta rohkeampi ja uskon paranormaaleihin asioihin, joten kysyin ääni väristen "Onko täällä joku?" Silloin istuimme sängyllä tuijottaen huoneen keskustaa.

Pian pöydän keskellä oleva kirja rupesi liikkumaan tippuen lattialle. Samassa tunsin jonkin tarttuvan käteeni ja vetävän sitä kohti kirjaa. Nousin sängyltä, kävelin kirjan luokse ja nostin sen takaisin pöydälle. Siirryin takaisin sängylle ja kysyin hengeltä kuinka vahva se on? (Ajattelin sen olevan henki, mikäs muukaan.) Kaikki kirjat jotka olivat pöydällä tippuivat lattialle kolisten. Olimme molemmat kauhuissamme tapahtuneesta. Mutta jotenkin tämä kaikki silti kiehtoi meitä. Nostin kirjat uudestaan pöydälle. Ystävänikin rohkaistui ja kysyi että onko tämän sielu jumissa elämän ja kuoleman rajamailla. Taas yksi kirja tippui. Kiinnostuksemme lisääntyi taas. Kumpikin halusi tietää mitä oli tapahtunut. Nostin kirjan pöydälle ja siirryin muutaman askeleen taaksepäin. "Sanon ikäluokkia ja sinä tiputat kirjan kun pääsen oikeaan. Mutta ensin tiputa kirja jos suostut tähän", ehdotin. Kirja tippui, joten päätin aloittaa. "Yli 80-vuotias?" Ei mitään. "60-80 vuotias?" Ei taaskaan mitään. "30-60 vuotias?" Ei vieläkään. "15-30?" Aloin jo menettää toivoni. "5-15 vuotias?" arvasin, ja samassa kirja lensi jalkoihini. Nostin sen pöydälle ja jatkoin: "Seuraavaksi sanon numeroita viiden ja viidentoista väliltä. 5...6...7...8.." Kirja tippui. Nostin sen uudestaan ylös. "8?" kysyin, ja kirja tippui taas.

Päätin mennä sängylle takaisin sulattelemaan asiaa. Pian ystäväni nousi, nosti kirjan ja sanoi: "Millä tavalla kuolit? Murhattiinko sinut? Eksyitkö? Hukuitko? Jouduitko kolariin?" Kirja tippui. Otin puhelimeni käteen ja koitin googlettaa saadakseni selvää asiasta, mutta mitään ei löytynyt. Kysyin hengeltä: "Tarvitsetko apua päästäksesi jatkamaan eteenpäin? Jos tarvitset, tiputa kirja, ja jos et, niin tiputa kaikki." Samassa kaikki kirjat putosivat. Tunsin jonkun koskettavan poskeani, kaverini istui huoneen toisessa nurkassa eikä olisi voinut tehdä sitä huomaamattani. Kuulimme molemmat hennon lapsen äänen kuiskaavan "Hei".

Yritimme saada henkeen yhteyttä, mutta mitään ei tapahtunut ja huoneessa vallitsi normaali tunnelma. Mietin vielä jokaisena iltana tapahtunutta. Asiat vaivaavat mieltäni. Haluaisin unohtaa sen, mutta tämä on niin jotain niin käsittämätöntä ja paranormaalia.

[Kirjoittajan kommentti:] Linkki alla.

https://www.kauhutarinat.fi/uusimmat/17