Kauhutarinoita

18. Kokemuksia unihalvauksesta

"Saan unihalvauksen melko usein, kerran pari kuussa. Saan niitä vain silloin, kun herään ilman kelloa. Mulla unihalvaukseen ei liity koskaan minkäänlaisia harhoja, en vaan pysty liikkumaan. Se tilanne on pelkästään tuossa muodossa kamalan ahdistava, koska kammoan halvaantumista. On outoa, että jalka ei tottele, vaikka yritän liikuttaa sitä. Viimeksi kun koin halvauksen - noin viikko sitten - en tuntenut keskivartaloani ollenkaan. Kädet tuntui raskailta, ihan kuin puutuneilta. Puutuneisuuden tunne hävisi heti kun sain varpaani liikkumaan ja halvauksen loppumaan.
Eniten mua pelottaa noissa se, että peitto on huonossa asennossa tai mun naaman päällä niin, etten saa henkeä."

"Yhen tapauksen muistan erityisesti koska en varmaan ikinä oo pelännyt niin paljon. Nukuin selälleni ja näin painajaista, jossa joku örkki yritti kuristaa mua. Heräsin unesta tosi nopeesti, jolloin unihalvaus iski. Tää örkki istu mun rinnan päällä ja kuristi mua. En pystyny hengittää ja vaan tuijotin sitä silmästä silmään. Tunsin kuinka sen kynnet kaivautu mun kurkkuun ja yritin huutaa äitiä. Sit vihdoinki se meni ohi mut taas itkin ja sit ku ääni rupes kulkee ni karjuin iha hysteerisenä ja äiti tuli mun luo."

"Kerran oon kokenut unihalvauksen. Nukuin mahallani ja kuulin unissani, että joku olis tullu meille taloon sisälle. Sitten tämä joku tuli ja rupes painamaan mua seljästä kovaa sänkyä vasten tosi kauan eikä lopettanut. Tajusin, että oon hereillä, mutta en pysty liikuttaa mitään raajoja. Hengitystä pystyin säätelemään ja yritin hengittää oikein kovaa, että joku tulis auttamaan mua. Pian siitä sitten heräsin ja tajusin, että tais olla unihalvaus kyseessä eikä kukaan mua oikeasti oo painanut seljästä. Oli kyllä tosi hirveä kokemus. Seuraavana yönä pelotti ruveta nukkumaan, mutta eipä onneksi tämä oo koskaan toistunut."

"Viime yönä menin nukkumaan noin 4:10, nukahin ihan hyvin, mutta näin outoa unta joka ei tuntunut unelta. Olin mielestäni silmät auki omassa sängyssä, mutta näin ympärilläni monta ihmistä, jotka yllättäen alkoivat sulaa sänkyni alle. Palattuaani tähän maailmaan en voinut liikuttaa raajoja paitsi silmiä pystyin liikuttamaan. En tiennyt yhtään missä olen tai mikä minun nimeni oli, mutta tiedostin että olin hereillä. Kun tajusin että olen omassa huoneessa ja katoin että kello oli vain 4:45. Oli kyl kieltämättä aika helvetin pelottava kokemus. En vain ole varma liittyykö tämä unihalvaukseen?"

"Mulle on tullut noita muutaman kerran. Aika kamalia kokemuksia ovat. Varsinkin se tunne, kun ei voi liikuttaa omaa kehoaan. Mun unihalvauksissa esiintyy myös demoneita ja hämäriä hahmoja, joiden pahuuden oikein aistii. Todellisuus ja uni sekoittuu noissa niin pahasti, etten edes lopulta herättyäni ole aivan varma, olenko hereillä vai en."

"Viimeyönä en saanu oikein unta ja olin aika tuskastunu, kunnes ehkä viideltä nukahdin. Nukuin ehkä pari tuntii, kunnes puolunessa/unessa kuulin kuinka joku itkuisen kuulonen/ahdistava ääni kuiskas "taivaan portit on auki" ja sit tuli valo joka kirkastu ja tuli ihan valkosta. Yritin liikkuu, mut en pystyny ja ajattelin, että kuolenko mä nyt. Rukoilin mielessäni, etten kuolis vielä ja yritin pinnistellä, et voisin liikuttaa itteeni. Isoäiti oli vähän aikaa sit kaikenlisäks nähny taas unen/näyn, jossa jotkut hahmot tulee sen luo ja yleensä ne enteilee ikäviä tapahtumia. Tälläkertaa se ei ollu tienny, mitä asiaa niillä hahmoilla oli, mutta tän unihalvauksen aikana mulle tuli eka sellane ajatus, et kuoleeko joku ja sit ajattelin, et jos se oon minä. Lopulta pääsin liikkuu ja tulin "tajuihini" mut oli kyl ahdistava kokemus."

"Korvissa rupesi kuulumaan tosi korkea semmonen ininä-ääni. Pikkuhiljaa se sitte voimistu korvia vihlovaks ja päätä sattu julmetusti. Sitte tajusin etten pysty liikkumaan. Mietin voiko tää olla tää unihalvaus mistä oon lukenu, ja tulin siihe tuloksee että on. Kohta kuiteki se ajatus hävis miu päästä, ja luulin että kaikki on totta. En pystyny siis liikkumaa ja jumalattoman korkea ja kova ininä-ääni vaa vinku. Sitte mie tunsin mite miu käet ja jalat lähti kohoamaan vaikka oikeesti makasin siin sängyllä. Ne lähti nousemaan täysin hallitsemattomasti ylöspäin. Sitte tunsin että joku paha on läsnä. Miu silmie etee tuli valtava iso harmaa silmä. Se oli paha silmä. Vinkuna korvissa oli jo nii kova että teki mieli itkee. En oo ikinä pelänny nii paljo. Sitte rupesin rukoilemaa Jumalalta apua, ja sitte se silmä siristy (paha suuttu ko pyysin apua), leimahti isommaks, kuulin kirkumista, sit se silmä lennähti nopeesti minuu päi ja katos. Tuli ihan hiljasta. Sitte tuntu vielä että joku on miu huoneessa, eikä mee pois. Lopulta heräsin ja rupesin itkemään. Sen yön nukuinki sitte äitin vieressä ja äiti luuli että oon pimahtanu ko kerroin sille ton yöllä. En osaa selittää hyvin, mutta en oo ikinä pelänny yhtä paljon. En ikinä."