Come What May (klaine fanfic in finnish)

Sateenkaaren väriset vaatteet

Satoi vettä. Blaine puristi olutpulloa kädessään ja katseli ulos. Sadepisarat raiskasivat ikkunaa. Hän otti kulauksen. Hän pyöritteli sitä suussaan ennen kuin nielaisi.

Kännykkä soi. Se sai Blainen ajatuksistaan ja hän otti kännykkänsä esille. Näytöllä luki Dave Karofsky Soittaa, johon Blaine tietysti vastaa epäilemättä. "Hei, Dave", hän tervehtii hänen... panokaveriaan? Poikaystävää? Jos Blaine voisi edes poikaystäväksi itseään tuolle vallanhimoiselle miehelle kutsua.

"Anderson, raahaa suloinen perseesi nyt tänne. Minulla on sinulle asiaa."

"Oon juonu kaljaa, millä luulet et sinne tuun?"

"Ihan niin kuin se olisi sinut ennen pysäyttänyt." Karofsky sulki puhelun, sillä seuraavaksi Blaine kuulee vain tasaista piippausta. Ei kai mies muuta voinut, kuin lähteä. Ei kaksi olutta häntä ajokyvyttömäksi saa.

͠ ͠ ͠ ͠ ͠

"Niin, Dave?" Blaine kysyy, kun on heittänyt ulkovaatteensa sohvalle ja rojahtanut Daven sängylle selälleen makaamaan. Hän katselee Karofskyn asuntoa, joka muistuttaa enemmän komeroa. Dave istuu sohvalla. Asunnossa ei ole oikein muita kalusteita, kuin rähjäinen sohva. Kova ja kulunut sänky. Televisiotaso on autio. Polvenkorkuinen jääkaappi. Tiskipöytä, allas kukkuroillaan astioita. Rasvainen liesi ja uuni. Kun vessaan kurkistaa, siinä ajassa ehtii saada jo nenäänsä homeen hajun. Tähän kämppään verrattuna Blaine tuntee olonsa omassa myös pienessä yksiössä kuninkaaksi.

"Tiedätkö kuka on Kurt Hummel?" Dave kysyy kannettava sylissään. Kannettavasta kuuluu hiljainen hurina.

Blaine nousee kyynärpäidensä varaan. "Kurt Hummel", hän maistelee nimeä, katsellen kattoon. "Ei kuulosta tutulta, miksi kysyt?"

Karofsky ojentaa Blainelle valokuvan. Kuvassa on poika. Luultavasti tämä Kurt, josta Dave on niin raivoissaan. Kuvassa pojalla on vihertävät silmät ja ruskeat hiukset. Vaatetuksesta ei näy muuta, kuin violetti kauluspaita, jossa on virtaheporintaneula. Tätä Blaine ei koskaan uskoisi ajattelevansa, mutta miestä pukee tuo kummallinen virtahevolla koristettu rintaneula. Virtahevolla.

"Tuo poika on ollut piikki perseessäni ja päänsärkyni syy jo lukiosta asti", Dave ärähtää ja lyö nyrkkiä pöytään. "Sinun täytyy tehdä hänen elämästään helvettiä. Tiedät sen lounaskahvilan, siinä sun kämpän lähellä. Mikäs sen nimi olikaan? Purse and Shoe, tosi hintti paikka, itse homonakin voin sanoa; se paikka on hintti." Blaine naurahtaa hieman. "Tää Kurt työskentelee siellä, jos tarpeeksi kauan yrität, ihan varmasti pääset hänen jutulleen."

Blaine on hämmentynyt. Dave ei ole koskaan puhunut tästä pojasta sanaakaan ja nyt yhtäkkiä, hän haluaa tehdä hänen elämästään helvettiä. "Mutta miten? Miten teen hänen elämästään niin sanottuna helvettiä?"

Dave kumartuu lähemmäs Blainea. "Iske se. Yritä saada rakastumaan suhun", hän sanoo ja ottaa savukkeen, sytyttäen sen. Myös Blaine saa savukkeen, vaikkei Marlboro häntä miellytäkään. "Anna sen luottaa suhun, ja sitten", Karofsky lyö nyrkkinsä pöytään taas. "Murskaa sen sydän, siitä mä hoidan sitten loput."

"Kuulostaa... helpolta", Blaine virnistää hieman ja puhaltaa savut ulos keuhkoistaan. Mitä vaikeaa tehtävässä on? No, siihen Karofskyltä löytyy vastaus: "Et voi tehdä sitä tuon näköisenä."

Blaine ottaa Karofskyn ojentaman muovipussin käsiinsä, ja vilkaisee toista. Sitten alkaa penkoa sitä. Tiukkoja housuja kaikissa sateenkaarien väreissä. Kauluspaitoja. Raidallisia, ruudullisia ja pilkullisia. Sitten jotain ihme purkkeja ja pulloja. "Mitä ihmettä ovat nämä?" Blaine kysyy ihmeissään.