Come What May (klaine fanfic in finnish)

Ainoa, oikea kusipää

Taas toinen päivä kahvilassa. Kurt ei pysty olla ajattelematta treffejään Blainen kanssa viime perjantaina. Heillä vain meni niin hyvin. Se oli paras päivä Kurtin elämässä pitkään aikaa.

Kurt nojailee tiskiin unelmoiva hymy huulillaan. Kuitenkin pian se hymy hyytyy, sillä kahvilaan astelee ainoa, oikea kusipää Dave Karofsky.

"Moi, hintti", Dave tokaisee tiskin toiselta puolelta, mutta Kurt voi silti haistaa oluen- ja tupakanhajuisen hengityksen.

"Ironista, että kutsut minua yhä noin", Kurt toteaa ja nojaa suorilla käsillä tiskiin. "Kuulin, että olet tullut ulos kaapista. Vihdoin. Ja kuulin jopa poikaystävästä. Erittäin vaikuttavaa."

"Joo, oikein ihanasta poikaystävästä, jolla on hurmaavat kiharat", Dave hymyilee liian lähellä Kurtin naamaa, joten hän ottaa takapakkia.

"Oletko täällä millään muulla asialla, hm? Kuin kertoa poikaystävästäsi?" Jolla sattuu olemaan hurmaavat kiharat, niin kuin Blainellä. Ihanalla Blainellä.

"Itseasiassa, haluaisin kahvin, jossa on sateenkaaren sävyjä ja joka on jauhettu yksisarvisten sarvista", Dave esittää tilauksensa täynnä ironiaa.

"Anteeksi, muttei meillä ole tuollaista valikoimassamme. Voit toki esittää pyyntösi tuohon myyntiehdotuslaatikkoon", Kurt vastaa asiallisesti. Tai, sarkastisesti.

"Mikäs siinä", Dave kohauttaa olkiaan ja oikeasti menee laatikon luo, sujauttaen lappusen laatikkoon. "Nähdään myöhemmin, hintti."

Kurt pudistelee päätään ja potkaisee hieman tiskin juureen. Katuu kuitenkin sitä heti, ai saatana.

"Pelleileekö toi jätkä sun kunnastuksella?" hän kuulee Santanan äänen takaansa ja kääntyy tyttöön päin.

"Tavallaan", Kurt myöntää ja katselee Daven perään. "Karofsky. Muistatko hänet. Lukiosta?"

"Ai, se paskiainen. Nyt riitti, kukaan ei pelleile mun Kutita-Mun-Jauhonaaman kanssa", Santana käyttää Kurtin vanhaa lempinimeä ja nakkaa muistivihkonsa tiskiin ja juoksee kahvilasta ulos.

"Mitä helvettiä? Santana!" Kurt huudahtaa tytön perään ja pudistaa päätään. "Voi helvetti", hän mutisee ja menee tytön perään.

͠ ͠ ͠ ͠ ͠

"Hei. Hei! Karofsky!" hän kuulee Santanan kirkuvan Daven perään, joka kääntyy katsomaan. Kurt jää odottamaan ovelle mitä tapahtuu.

"Mitä helvettiä? Tunnenko sinut?" hän kuulee Daven kysyvän Santanalta, joka astelee niin lähelle Daven naamaa.

"Santana Lopez? Lukiosta?" Santana lähes sylkee Daven naamaan.

"Ai, se lesbotyty? Mitäs asiaa sulla on mulle? Ootko vaihtanu mielipidettäsi, lesbona olemisesta, oletko kiinnostunut kenties?" Dave vitsailee.

"Kyllä, yhä lesbo. Ja älä edes unelmoi!" Santana sanoo uhkailevaan ääneen. "Mutta kuule, pysy erossa Kurtistä, älä edes koske sitä ja älä ilmesty edes sen lähelle. Selvä?"

"Ai, nytkö neiti Hummel tarvitsee tytön suojellakseen häntä?" Dave ilkkuu ja silittää Santanan poskea. "Suloista."

Santana hätkähtää. "Älä koske muhun!" hän tönäisee Karofskyn läheltään. "Ja pysy erossa Kurtista!"

Kurt menee Santanan luo ja ottaa tuota käsivarresta. "Tule, mennään, hän ei ole sen arvoinen."

"Jättää Kurt rauhaan? Sehän nähdään!" Dave huutaa vielä perään, kun Kurt ja Santana menevät takasin kahvilalle. Santana menee raivoissaan takaisin sisälle. Kurt taas jää ovelle, sillä näkee tutun henkilön, kävelevän noin kymmenen metrin päästä, joka tulee ränsistyneen kerrostalon alaovesta ulos. Henkilöllä on tuulessa hulmuilevat kiharat, nahkatakki ja rikkinäiset farkut. Mutta kasvot, ne kasvot hän aina tuntee.

"Blaine?" Kurt kuiskaa hiirenhiljaa, mutta palaa sisälle. Olikohan se Blaine?