Come What May (klaine fanfic in finnish)

Olla elossa

Oli shoppailutreffien aika. Kurt odotteli kirpputorin oven edessä. Sieltä hän yleensä löytää vaatteensa, hyvään hintaakin. Lukioaikoinaan hän välitti merkkivaatteista, nyt ei enää niinkään, kun isä ei ole maksamassa. Kurt on jo oppinut rahan arvon.

Kurt katselee rannekelloaan. Blaine on myöhässä. Hän tarkistaa kännykkänsä vain toteakseen, ettei Blaine ole laittanut hänelle mitään viestiä. Tai soittanut. Tekikö Blaine hänelle oharit?

Pian kuitenkin Blaine hölkkää paikalle rusetti löysällä ja paidan helma liehuen. Pari kiharaa on jäänyt kasvojen eteen. "Anteeksi, että olen myöhässä", Blaine huohottaa.

Kurt kohottaa kulmaansa. "Luulin jo, että teit oharit", hän toteaa huvittuneena.

"Anteeksi?"

"Pyysit jo kaks kertaa anteeksi; ja saat anteeksi", Kurt hihittää. "No, mennäänkö?"

"Mennään vain."

Kurt ojentaa Blainelle kätensä. Päätyy kuitenkin harkitsemaan sen pois vetämistä, kun Blaine vain tuijottaa sitä. Kurtin onneksi lopulta Blaine tarttuu häntä kädestä. Blainen käsi on lämmin ja pehmeä. Pojat hymyilevät, kun kävelevät yhdessä kirpputorin ovista sisään.

--------

Kurt odotteli sovituskoppien ulkopuolella. Blaine oli sovittamassa normaaleja tiukkoja housuja; mustia ja harmaita ja värikkäitä pikeepaitoja. 

"Miltä se näyttää?" Kurt huikkaa Blainen kopin edessä.

"Ihan hyvältä.. Perkele", kiroaa Blaine verhon takaa, ja Kurt kuulee kuinka Blainen laukku leviää lattialle. Verhon ali luisuu suorakaiteen muotoinen pahvilaatikko ja hän ottaa sen käteensä. Sen kannessa lukee Camel. Kurt avaa askin ja sieltä paljastuu rivejä savukkeita. Hän yskäisee vaivaantuneena.

"Ai että savuttelija", hän mutisee, kun Blaine vetää verhon auki. "Tiedäthän sä ettei tää oo terveellistä?"

"Tyhmäksikkö mua luulet, huh?" Blaine tiuskaisee ja ärsytyksen voi näkyä hänen kasvoiltaan, kun hän riuhtaisee askin Kurtin kädestä. Kurt värähtää hieman. Blaine ärähtää: "Ja vittuako se sulle kuuluu mitä mä teen?"

"Noh..." Kurt huokaisee hiljaa. "En tykkää pussata ketään, joka tupakoi..."

Hiljaisuuden vallitessa puna nousee molempien poikien kasvoille.

"Anteeks, toi oli sopimatonta", Kurt rikkoo hiljaisuuden.

"Ei, mun pitäs pyytää anteeks. En ois saanu tiuskii sulle noin..." Blaine pahoittelee. "Eikä se ollut sopimatonta.."

Kurt hymyilee. "Housut näyttää hyvältä. Ja paita myös. Paljon ne maksaa?"

"Vähän päälle vitosen. On nää kyl aika kivat", Blaine myöntää, kun laittaa verhon takaisin kiinni.

Kun Blaine on tullut ulos sovituskopista päällään omat vaatteensa ja kokeilemat vaatteensa käsissään, Kurt on valmis lähtemään. Tällä kertaa hän ei oikein löytänyt itselleen mitään kivaa. Eikä hänellä kyllä ole tarvettakaan.

"Mennään kassalle", Kurt kehottaa. "Mä voin maksaa."

"Ei sulla tarvii", Blaine vastustelee, mutta Kurt vain naurahtaa.

"Mä haluan."

-----

"Kiitos vielä", Blaine kiittelee kirpputorin ulkopuolella.

"Mistä?"

"No, kun ostit mulle nää", Blaine selittää muovipussia heilauttaen. "Ja muutenkin, sun seurasta. Sun seurassa on kiva olla." Kurtin huulilla on pieni hymy.