Come What May (klaine fanfic in finnish)

Olen pahoillani

Blaine avaa asunnonsa oven. Hänen tunteensa kuohuvat. Hänen huuliaan kihelmöi ja vatsanpohjaan sattuu. Hän potkaisee kengät pois jalastaan ja vetää oven perässään pamauksella kiinni. Sori vaan, yläkerran vanha akka.

Blaine rojahtaa istumaan lattialle ja nojaa oveen. "Vittu", hän sihahtaa huuliensa välistä. Hän ei ymmärrä, miksi on niin hämmentynyt. Näinhän oli tarkoitus tapahtua. Hänenhän on tarkoitus saada Kurt rakastumaan itseensä, niinhän Karofsky sanoi. Eikä asiat etene, jos hän ei olisi suudellut Kurtia.

Blaine nousee ylös. Hänen täytyy päästä suihkuun. Suihkussa hän pystyy ajattelemaan selvästi. Ja hänellä oikein ahdistaa se geelin määrä hänen hiuksissaan. Hän haluaa sen pois. Blaine lompsii kylpyhuoneeseen ja riisuituu. Hän nakkaa vaatteensa pyykkikoriin, joka on kukkuroillaan täynnä. Eihän Blaine nyt pyykkiä jaksaisi pestä.

Hän astuu suihkun alle ja kääntää veden päälle. Ensin se tuntuu kylmältä ja Blainen iho menee kananlihalle. Kun vesi alkaa tuntua lämpimältä, hän rentoutuu sen alla. Kurt. Suudelma. Ne kaksi asiaa vilistelevät hänen mielessään, kuin pienet elukat. Juoksentelevat ympäriinsä ja aiheuttavat hämmennystä.

Miksi hänellä jäi suudelmasta niin outo olo?

Blaine ei ole vain tottunut tälläiseen, se on se syy. Hänhän on Karofskyn kanssa, tai kyllä Blaine niin luulee. Kyllä he ovat Karofskyn kanssa yhdessä. Ja hänen takiaan hän tekee tämän Kurtin kanssa. Koska hän välittää Karofskystä. Ei Kurtista. Niin sen täytyy olla, niin sen on tarkoitettu.

Kun Blaine on pessyt hiuksensa, jotka vapautuvat geelin kahleista ja kun hän on saanut ajatuksensa selviksi, hän sulkee hanan ja ottaa naulakosta pyyhkeensä. 

Hän suuntaa suoraan vaatekaapilleen ja vetää summanmutikassa ylleen bokserit, harmaat löysät housut ja valkoisen T-paidan. Blaine huokaa syvään. Kaiken miettimisen jälkeen hänelle maistuisi kalja.

Hänen epäonnekseen, hänen jääkaapistaan löytyy vain pari surullista pulloa olutta. Ne hänellä menisi hetkessä. Kunnes hän muistaa vodkapullon, jonka hän sai Karofskyltä pari viikkoa sitten syntymäpäivänään. Eiköhän hän pärjää.

*****

Parin tunnin kuluttua hän istuu lieden yllä polttaen savuketta. Liesituuletin pitää ääntä hänen yllään. Hän kuulee ovikellonsa äänen. "Mitä helevettiä.." hän mumisee silmät pyörien päässä ja heittää savukkeen jämät tuhkakuppiin. Hän ottaa vielä hörpyn vodkapullostaan raakana, ennen kuin kompuroi ovelle. Onko se vain hän, vai käyttäytyykö lukko jotenkin kummallisesti tänäiltana?

Kuitenkin, pian Blaine avaa oven ja yllättyy, kenet näkee sen takana.

"Kuuuurt?" hän hihkaisee hämmentyneenä ja nojailee oveen. "Mitä sä täääällä teet?"

"Mä tulin vaan kattoo, ootko sä kunnossa, kun lähit mun luolta niin nopeeta", Kurt selittää hieman vaivaantuneena. "Sä haiset ihan viinalle. Blaine? Ootko sä kännissä?"

Blaine nauraa kovaan ääneen. "Mitä? Minäkö? En mää nyt kännissä, vähän huppelissa! Tule sisälle!" Hän ottaa Kurtin kädestä ja vetää hänet asuntoonsa. Hän horjahtaa hieman, mutta Kurt ottaa hänestä lujasti kiinni.

"Eiköhän oo aika viedä sut nyt nukkumaan", Kurt tokaisee. Hänestä huokuu epämukava olo.

"Eeeei, ei nukkumaan", Blaine mutristaa suutaan ja nojailee Kurtin olkapäähän. "Haluun keittiöön. Juoda jotain..."

"Joo, juoda vettä", Kurt sanoo tomerasti ja tutkii hieman Blainen asuntoa, yrittäen löytää keittiön. Asunnossa haisee tupakka ja alkoholi ja se kutittaa Kurtin nenässä.

Kurt taluttaa Blainen keittiöön, kun onnistuu löytämään sen. Hän laittaa Blainen istumaan keittiönpöydän ääreen ja ottaa siltä vodkapullon, jossa oli enää vähän jäljellä.

"Ootko sä herranjumala juonut nää kaikki yksin?" hän kysyy samassa, kun laittaa pullon kaapin ylähyllylle.

"Ehkä..." Kurt kuulee Blainen mutisevan. Kurt laittaa kaapista löytäneeseen lasiin vettä ja ojentaa sen toiselle. "Juo."

Blaine hörppii veden ja katsoo Kurtia. "Kurt, mä oon pahoillani..."

Kurt keskeyttää hänet: "Shh, älä sano mitään, mitä katuisit aamulla. Miten ois, jos menisit nukkumaan?"

"Voitko auttaa?" Blaine pyytää. Kurt huokaa ja miettii hetken.

"Tietysti."

Kurt auttaa Blainen ylös ja taluttaa hänet makaamaan sängylle. Blaine kömpii peiton alle ja hieroo päätään. Kurt istuu hetken sängyn laidalla ja katsoo Blainea, kunnes hän nousee ylös. Hänen pitäisi lähteä ja jättää Blaine nukkumaan.

"Odota..." Blaine mutisee ja Kurt kääntyy katsomaan. "Voisitko sä... Voisitko sä jäädä?"

"Tuota, en usko että se on kovin hyvä ajatus."

"Jooko?"

Kurt huokaa toistoon ja nyökkää. "Okei. Saanks ottaa sun vaatekaapista jotkut löysemmät housut?"

"Joo."

Kurt menee Blainen vaatekaapille. Se on sotkuinen. Kurt löytää sieltä mustat yöhousut ja menee vaihtamaan ne toiseen huoneeseen. Hän ottaa myös kauluspaitansa pois, jonka alla on harmaa T-paita. Hän viikkaa vaatteensa ja vie ne sohvalle.

Kurt menee sängylle Blainen viereen ja katsoo häntä. Blainella on yhä silmät auki.

"Miksetsä nuku?" Kurt kuiskaa.

"Päässä pyörii", Blaine mutisee.

"Miksiköhän?" Kurt tuhahtaa sarkastisesti, mutta naurahtaa kuitenkin.

"Kurt... oon pahoillani, että lähin sillee yhtäkkii, en tiiä mikä mulle tuli..."

"Shh, ei se mitään."

Blaine katsoo Kurtia ja hymyilee, kun näkee Kurtin hymyilevän.

"Mutta nyt; nukkumaan", Kurt käskee lempeällä äänellä ja kääntää selkänsä.

Blaine tuijottaa hetken Kurtin selkää, kunnes hän menee häntä lähemmäs ja kietoo kätensä herran vyötärölle ja hautaa naamansa tämän niskaan.

Kurt värähtää hieman, kun tuntee Blainen kosketuksen, mutta rentoutuu pian. Eikä mene aikaakaan, kun molemmat ovat unessa.

Tosin, ennen nukahtamistaan, Kurt ajatteli: "Jotain käryä tässä asunnossa ja Blainessa on", mutta hän oli liian väsynyt miettimään, mitä se on ja antoi unen ottaa vallan Blainen syleilyssä.