Come What May (klaine fanfic in finnish)

Kysy sitten

"Tässä karamellilatte ja tässä musta iso kahvi. Nauttikaa", Kurt sanoo tekohymy huulillaan ja asetti juomat pöytään. Siinä istui pariskunta. Tyttö ja poika, jotka pelasivat kauheaa jalkapeliä pöydän alla. Hyi. Tytön korkokenkien korko ei varmasti tunnu mukavalta iholla.

Tytölle vain pahaksi, ettei tuo poika todellakaan pelannut hänen joukkueelleen. "Rohkeutta veli", Kurt sanoi ja taputti pojan olkapäätä.

Kurt itsekseen hykerrellen jätti pariskunnan ihmettelemään, tai no tytön. Poika varmasti tajusi mistä oli kysymys. Kukaan heteropoika ei toisi tyttöään tähän kahvilaan.

Kurt kiersi tiskin taakse ja katseli, kuinka Rachel meni pienelle lavalle. Työntekijät välillä heittävät siellä esityksiä. Enemmikseen Rachel, Broadway-hiteistä listahitteihin. Santanakin välillä menee esittämään jonkun laulun. Yleensä Adelelta tai Amy Winehouselta. Ne sopivat Santanalle. Rachelille sopivat melkein kaikki kappaleet, mutta Kurt ei ole koskaan kuullut tytön räppäävän. Eikä ole varma haluaako edes.

Silti, tytöillä on upeat äänet. Mutta niin on Kurtillakin. Miksei hän koskaan mene laulamaan tuonne mitään?

"Kurt!" kuuluu karjuntaa keittiön puolelta ja tämä hätkähtää ajatuksistaan, painellen keittiöön. Ei se kyllä oikeastaan mikään keittiö ole. Siellä on vain mikroaaltouuni ja rasvakeitin, joissa 'kokki' lämmittää pakastetut ateriat. Naurettavaa. Varsinkin, kun tiskillä lukee saatavilla tuoreita leivonnaisia. Kurt voisi pistää paikan oikeuteen, mutta siinä hän menettäisi työnsä.

"Vie nämä muffinit esille", Kurtin työnantaja Adam sanoo ja työntää muffinikorin Kurtin käsiin. Kurt vie muffinit muiden muffinien viereen lasikaappiin, josta ne näkyvät hyvin. Muffinit olivat tahmaisia ja paperivuoat missä ne olivat, olivat pikaisesti laitetussa, kokkareisessa kuorrutuksessa. Vaikkei Kurt olekaan mikään leipuri, silti hänkin tietää, ettei kuorrutetta laiteta vuoalle vaan leivoksen päälle.

"Hei", kuuluu pian ääni tiskin toiselta puolelta ja Kurt lopettaa muffinien kanssa hääräämisen ja kurkistaa tiskin toiselle puolelle. Poika. Tosi söpö poika. Hänen asuvalintansa on vain huono. Punaiset housut ja vihreä paita. Vaikka Kurt arvostaakin rohkeita vaatevalintoja, tämä ei toiminut. Poika näyttää ihan tontulta arkivaatteissa.

Muuten kaikki on täydellistä. Varsinkin geelillä taakse vedetyt kiharat. Ja nuo kauniit kullahtavat silmät. Ja oliivin värinen iho.

"Oi, hei", Kurt hymyillen tervehtii ja tulee pois hyllyn takaa. "Kuinka voin auttaa?"

"Mä ottaisin jääkahvin mukaan ja... sun puhelinnumeron?"

"Tuohonko päädyit? Säälittävää", Kurt nauraa hieman ja alkaa tehdä pojalle jääkahvia.

"Okei, aloitetaan uudestaan", poika sanoo myös nauraen ja ojentaa kätensä. "Olen Blaine Anderson."

Kurt kättelee Blainen kättä. "Kurt Hummel."

"Hauska tutustua."

"Samoin", Kurt ojentaa jääkahvin. "3,50."

Kurt saa Blainelta tasarahan. "Ihan muuten vaan", Kurt huudahtaa vielä pojan perään, joka kääntyy katsomaan. "Se puhelinnumero juttu", Hummel jatkaa kohauttaen olkapäätään. "Se oli aika söpöä."

"Saisinko sen sitten? Puhelinnumeron siis?"

"Tietysti." Kurt kirjoittaa numeronsa lautasliinaan ja ojentaa sen Blainelle. "Ollaan yhteyksissä."

Blaine nyökkää ja katsoo nopeasti vielä Kurtia vino hymy huulillaan, sitten painelee pois kahvilasta.

Kurt katsoo Blainen perään. Hän moittii itseään heti. Miksei hän ottanut Blainen puhelinnumeroa? Kurt saa nyt odottaa ikuisuuden, että poika ottaa yhteyttä. Vaikka Blaine vaikuttikin värisokealta, sotkiessaan yhteen punaista ja vihreää, hän vaikutti todella mukavalta.

Pian Kurtin kännykkä hänen takataskussaan alkaa soida. Hän ottaa puhelimensa esille. Tuntematon numero. Rachel tulee hengästyneenä häneen viereensä. Hän oli varmaankin laulanut vasta jonkun loistavan Barba-kappaleen. "Hei, voitko olla tässä hetken? Käyn vastaamassa tähän..." Kurt pyytää.

"Totta kai."

Kurt menee takahuoneeseen ja vastaa puheluun. "Kurt Hummel."

"Hei", kuuluu tuttu ääni puhelimesta.

"Blaine?"

"Joo, mä täällä, en malttanut olla soittamatta", kuuluu Blainen ääni. Kurt naurahtaa hieman.

"Karmivaa."

"Noh, mä kuitenkin aattelin kysyä, että oisitko halunnut tulla mun kaa elokuviin. Moulin Roge pyörii viikonloppuna", Blaine sanoo. Muttei kysynyt.

"Kysy sitten."

"Haluatko tulla katsomaan Moulin Rogea kanssani lauantaina?"

"Joo. Lähetä yksityistiedot viestillä", Kurt sanoo nojaten seinään hymy huulillaan.

"Okei. Toivottavasti laitat virtaheporintaneulasi perjantaina", Blainen ääni kuuluu, kunnes tämä sulkee puhelun.

Kurt vilkaisee paidassaan olevaa virtaheporintaneulaa ja painaa kännykkänsä leukaansa vasten. Niin hiton hurmaavaa.