Harry Potter Story - What is love, baby don't hurt me (Finnish)

Kahdeskymmenesseitsemäs luku

LUVUSSA ESIINTYVÄT HAHMOT:

Luciana Malfoy, 7. luokka, luihuinen

Anthony Crabbe, 7. luokka, luihuinen

Gabriela Vanhorn, 6. luokka, puuskupuh

(mainittakoon vielä neljänneksi se pitkätukkatyyppi, joka puristeli Gabrielan persettä tanssiaisissa; 6. luokka, rohkelikko; vaikka se nyt ei fyysisesti luvussa esiinny)

"Minua hävettää puolestasi", Luciana Malfoy kommentoi rikkoen hiljaisuuden, kun he olivat Anthony Crabben kanssa asettuneet odottamaan Lontooseen menevää junaa Tylyahon asemalle.

"Älä edes aloita", Anthony vastasi pyöritellen silmiään. Hän ei ollut nukkunut kunnolla koko yönä, ja hänen tummat silmänalusensa näyttivät melko pahaenteisiltä.

"Sinä oikeasti olet koko syksyn seurustellut sen kuraverisen kanssa ja salannut sen minulta? Minä luulin, että olimme parhaita ystäviä", Luciana päivitteli yrittäen saada ystävästään jonkinlaista reaktiota.

"Sinä et selvästikään hyväksy sitä, joten oli kaikille helpompaa, kun sinun ei tarvinnut nalkuttaa koko syksyä siitä", Anthony sanoi.

"En voi uskoa tätä."

"Minä en voi uskoa eilisiltaa", poika mumisi vastaukseksi, mutta Luciana ei tarttunut oikeaan kohtaan.

"Mihin te edes katositte? Älä sano, että kuhertelemaan johonkin, ällöttää ajatuskin." Lucianaa puistatti. "Sinä olet vajonnut niin alas, etten ole varma, että näenkö sinua edes enää."

"Lopeta."

Sekä Anthony että Luciana käänsivät katseensa äänen suuntaan, ja näkivät Gabriela Vanhornin seisovan Anthonyn toisella puolella tuijottamassa äkäisesti Lucianaa. Hän näytti siltä, että oli nähnyt parempiakin päiviä, hiukset sutaistuna kiinni ja jästivaatteet mitenkuten päälle vedettynä.

"Anteeksi?" Luciana kysyi huvittuneena silmäillen tyttöä päästä varpaisiin halveksuen.

"Älä jauha paskaa, tiedät varsin hyvin, mistä minä puhun. Sinä voit uhkailla tai haukkua minua aivan vapaasti, olen tottunut siihen, mutta uskallakin - sanoa - mitään - hänelle", Gabriela sanoi painottaen viimeisiä sanoja. Puhuessaan hän oli ottanut askelia eteenpäin ja ottanut sauvansa esille osoittaen sillä nyt Lucianaa. Hänen silmänsä olivat sirrillään ja kulmat kurtistuneet yhteen.

Luciana kavahti vihaista puuskupuhia osaamatta edes reagoida tämän uhkaaviin eleisiin, koska hän ei ollut ajatellut voivansa tuntea oloaan uhatuksi päätä lyhyemmän, nuoremman ja muutenkin tönittävän näköisen jästisyntyisen takia. Jos kyseessä olisi ollut joku vaarallisemman oloinen henkilö, hänellä olisi ollut jo sauva kädessä valmiina kiroamaan. Hän koki pysyvänsä valta-asemassaan, kun ei reagoinut mitenkään ja yritti pitää kasvonsa halveksuvina, kuin ei edes uskoisi toisen uskaltavan tehdä mitään. Jos hän reagoisi ja siirtyisi puolustuskannalle, eikö se tarkoittaisi, että hän koki "vastustajansa" tarpeeksi vertaisekseen taisteluun?

Anthony vilkuili epäuskoisesti ja hieman pelokkaasti Gabrielaa ja Lucianaa. Varovasti, hän otti askelen heidän väliinsä niin, että pystyi katsomaan suoraan Gabrielaan. Hän katseli tutkivasti tämän kasvoja pitkän hetken, niin pitkän, että Gabrielan keskittyminen Lucianasta herpaantui ja hän käänsi katseensa poikaan.

"Oletko sinä kunnossa?" Anthony kysyi tytöltä hiljaa.

"Tietysti olen", hän vastasi normaalia kipakammin ja siirsi katseensa takaisin Lucianaan.