Harry Potter Story - What is love, baby don't hurt me (Finnish)

Seitsemäs luku

LUVUSSA ESIINTYVÄT HAHMOT: 

Louise Abbott, 6. luokka, puuskupuh

Anthony Crabbe, 7. luokka, luihuinen

Luciana Malfoy, 7. luokka, luihuinen

Nigel Holton, 7. luokka, rohkelikko

Keith Thorne, 7. luokka, rohkelikko

Vivian Cherry, 6. luokka, rohkelikko

Kuudes- ja seitsemäsluokkalaiset saivat kokea yllätyksen, kun vasta toiselle kouluviikolle ilmestynyt pimeyden voimilta suojautumisen opettaja ei kerännytkään heidän itsenäisiä tehtäviään, vaan käski laittaa kirjat pois. Kuudennen ja seitsemännen luokan hän oli yhdistänyt muutaman tunnin ajaksi ja antoi aikaa itsenäisille tehtäville vielä viikon.

Professori Longbottomiksi esittäytynyt – heti Louisen tervehdittyä tätä Nevillenä – hieman yli parikymppinen mies kertoili ensimmäisen tunnin ajan heille omasta viidennestä luokastaan, jolloin oli oppinut todella suojautumaan pimeyden voimilta erään luokkakaverinsa johdolla – joka nyt sattui olemaan kaikkien tuntema Harry Potter. Hän kertoi myös, että tämän ensimmäisen viikon aikana he pitäisivät tunnit yhdessä ja yrittäisivät saada kaikki oppimaan muutaman vastamanauksen ja muunkinlaisen käytännöllisen loitsun pimeydenvoimilta suojautuessa ja sitten he antaisivat niiden hautua pitämällä normaaleja teoriatunteja ja sitten taas käytännöntunteja yhdessä. Tunnin lopussa, vaikkeivät he olleet tehneet yhtään mitään, hän kiitteli kaikkia osallistumisesta ja kehotti, että jos joku tahtoi jutella jostain, niin hän oli aina tavoitettavissa.

Uusi opettaja sai oppilaat hämmentyneiksi, koska tämän päätarkoitus ei tuntunut olevan saada kaikki vain luettelomaisesti käytyä läpi, vaan opettaa vähintään perusteet kaikille – varmasti aivan jokaiselle, ettei yksikään jäisi ilman perusteita. Heistä jotenkin tuntui, että professori Longbottom tiesi, etteivät monet heistä todella olleet vieläkään saaneet ketään tainnutettua tai kangistettua.

Suurin osa tuntui saaneen hyvän vaikutelman Longbottomista, koska tämä ei tuntunut yhtä viralliselta opettajalta; hän nimittäin puhutteli heitä mieluummin etunimillä kuin sukunimillä – ja professori McGarmiwan käydessä luokassa Longbottom ei ollut kutsunut tätä Minervaksi, kuten kuka tahansa muu professori kollegaansa olisi kutsunut, vaan professoriksi. McGarmiwa oli vain hymyillyt tälle ja kehottanut sanomaan Minerva, mihin Longbottom oli vastannut, että "kyllä, professori" oppilaiden naurahdellessa. McGarmiwan mentyä Longbottom oli pudistellut päätään ja naurahtanut, etteivät vanhat tavat karsiutuneet helposti – hän oli omana aikanaan kuulunut rohkelikkoon.

Sitten hän oli näyttänyt hetken pohtivalta ja laskenut sormillaan, että seitsemäsluokkalaiset olivat olleet ensimmäisellä hänen viimeisenä vuonnaan. Jotkut ehkä muistivat hänet Carrowien vastaisesta liikkeestä, jota hän oli ystäviensä Ginny Weasleyn ja Luna Lovekivan kanssa johtanut. Longbottomin katse oli lipunut ympäri luokan kuin etsien tuttuja ja lopulta hänen katseensa oli pysähtynyt Luciana Malfoyhin ja hän oli tarkistanut tämän nimen listasta ja todennut, että muisti melko elävästi tämän veljen. Hän oli huomannut Anthony Crabben ja todennut muistavansa tämänkin veljen – pahoittelut menetyksestä. Hänen äänensävynsä oli ollut turhan kepeä, että pahoittelun olisi voinut ottaa kovin todesta. Heti perään hän oli väläyttänyt hymyn Louise Abbottille ja sanonut, että kyllä, hän tunsi myös tämän siskon, olettaen jopa paremmin kuin Draco Malfoyn ja Vincent Crabben; ihan sillä perusteella, että he olivat ystävystyneet melko paljon kouluaikana ja sen jälkeen.

Hänen asemaansa ei lopulta myöskään pahentanut luokassa se, että hän oli vain kuutisen vuotta vanhempi ja ainakin tyttöjen silmiin melkoisen hyvännäköinen, vaikka tuntuikin olevan aikalailla tietämätön kyseisestä seikasta ja sen vaikutuksesta oppilaisiin. Toisaalta, juuri siitä syystä pojat eivät näyttäneet erityisen innostuneilta opettajasta.