Lohikäärmepuolustajat

Luku 5

Suurlinnasta ei ollut pitkä matka lentäen Suvilinnaan, joten Erik, Bella ja Kaya suuntasivat lohikäärmeiden kanssa sinne. Jälleen lohikäärmeet laskeutuivat linnanmuurien ulkopuolelle ja Erik ja Bella liukuivat maahan Kayan seuratessa heitä. Kun he lähestyivät portteja, Erik huomasi Bellan olevan jostain syystä vastahakoinen, mutta hän ei keksinyt sille mitään syytä.

- Portit auki! Bella huusi peittäen vastahakoisuutensa kohdata äitinsä.

- Kuka käskee? muurilta tivattiin.

Bella tunnisti puhujan kapteeni Grandeksi.

- Lohikäärmekuningatar Lorelein kumppani Bella ja sinisen lohikäärme Sethin kumppani Erik! Bella vastasi ärsyyntyen.

- Meillä ei ole mitään asiaa teille, arvon neiti. kapteeni Grande ilmoitti.

- Kapteeni Grande, minulla ei riitä kärsivällisyyttä teille. Joko avaatte itse portit tai Lorelei ja Seth sulattavat ne. Bella ilmoitti tyynesti.

- Tunnemmeko neiti?

- Läheisemmin kuin arvaattekaan. Portit auki!

- Sinäpä olet kohteliaalla tuulella tänään, Bella. kuului hilpeä ääni muurilta.

- Suurlinnan linnanherra veti hermoni kireälle. Avaatteko portit, mestari Falar? Bella hiukkasi ilahtuneena tunnistaessaan äänen.

- Heti paikalla. mestari Falar ilmoitti aivan yhtä hilpeänä.

Samaan aikaan kun muurilta kuului vaimeaa kinastelua, Bella kääntyi katsomaan Kayaa.

- Tuletko mukaan vai jäätkö tänne odottamaan? hän kysyi.

- Tulen mukaan. Kaya vastasi silmät hehkuen odotuksesta.

Kolmikko käveli hiljaisuuden vallitessa linnanpihalle. Ennen kuin Bella tai Erik ehti puhua, linnan portailta kuului huuto:

- Bella!

Kun Bella kääntyi katsomaan portaille, hän näki siellä äitinsä.

- Hei äiti. oli ainoa mitä Bella sanoi.

Linnanrouvan kasvoille nousi murhetta kuvastava ilme. Hän ymmärsi, ettei Bella ollut vielä antanut hänelle anteeksi sitä, että hän oli yrittänyt järjestää avioliittoa Bellan ja Suurlinnan herran pojan välille. Mestari Falar laskeutui muurilta ja kiiruhti Bellan luokse.

- Lohikäärmeesi, onko se muninut? mestari Falar kysyi innostuneena.

- On. Bella vastasi hymyillen.

- Etsimme kuoriutuville poikasille kumppaneita. Ja uskomme että täällä on joitakin halukkaita. Erik lisäsi antaen katseensa kiertää pihalla olevissa nuorissa.

Nuoret katselivat toisiaan, mutta kukaan ei astunut esiin. Äkkiä heidän ohitseen työntyi noin 18-vuotias tyttö. Bella tunnisti tämän kapteeni Granden tyttäreksi, Eudokiaksi. Bella kääntyi katsomaan kapteenia joka juuri laskeutui muurilta hymyillen pienesti. Kapteenin kasvoilla näkyi vaivoin tukahdutettu raivo Bellan ja Erikin käytöksen ja harmistus tyttären esiintulon takia.

- Minä haluan lähteä. Eudokia ilmoitti tyynesti katsomatta isäänsä.

Eräs naisista henkäisi kauhuissaan, ja kapteeni Grande kalpeni raivosta.

- Et lähde, Eudokia. kapteeni ilmoitti hilliten itsensä vaivoin.

Eudokia säpsähti. Bella tiesi, ettei tyttö ollut koskaan vastustanut isäänsä. Mutta hän tiesi, että veto lohikäärmeisiin voittaisi.

- Lähdenpäs, isä. Et pysty estämään minua tällä kertaa. Eudokia vastasi hiljaa, mutta päättäväisenä.

Bella katsoi kapteeni viileästi.