Lohikäärmepuolustajat

Luku 9

Kirjastossa Rani näytti löytämäänsä kirjaa vanhoille tarunkertojille.

- Löysin tämän kirjan kirjastosta. Näyttää siltä ettei Bella ole ensimmäinen Suvilinnasta tullut puolustaja Eudokian kanssa. Kirjan kirjoittanut Daniel on taistellut mustia vastaan. Onko Bellan suvun vaiheista kertova kirjaa tuolta ajalta? Rani kysyi.

- Totta kai. Tässä se on. Faran sanoi ottaen hyllystä paksun kirjan ja ojensi sen Ranille.

Rani selasi kirjaa hajamielisenä kun eräs viimeisistä otsikoista osui hänen silmiinsä.

"10. punaisen lohikäärmeenkuuta, 3208

Tänään saimme ensimmäisen kerran mustien tulon jälkeen tietoja nuorimmasta pojastani Danielista. Ne eivät olleet hyviä uutisia: Daniel oli loukkaantunut pahoin viimeisimmässä suuressa taistelussa, ja vaikka Marie, Danielin puoliso, oli yrittänyt kaikkensa, hän ei selvinnyt. Marien kirje oli meille järkytys ja vaikka kirje tuntui tunnekylmältä, oli muste levinnyt kyyneleiden takia. Marie kertoi että yksi salamoista oli lävistänyt Danielin olan, mutta hän oli jatkanut taistelua. Se oli niin Danielin tapaista. Mutta nyt hän on poissa, ja meillä on jäljellä vain muistot iloisesta ja vilkkaasta pojasta joka sai lohikäärmeen kumppanikseen. Ja joka kuoli suojellessaan Pearlia mustilta."

- Mitä siinä lukee, Rani? Falar kysyi.  

- Lukekaa itse. Rani kehotti ottaen oman kirjansa ja katsellen sitä aivan uudenlaisen kunnioituksen vallassa.

- Milloin Daniel kirjoitti tuon kirjan? Bar kysyi.

- 3206. Kaksi vuotta ennen kuolemaansa. Rani vastasi.

- Luulen että Bella haluaa lukea tämän. Falar totesi ja antoi Bellan suvusta kertovan kirjan Ranille.

- Kiitos. Etsikää tietoja kertomieni vuosien ajalta. Ne ovat tärkeitä. Rani sanoi tunkien kirjoja laukkuunsa.

Sitten hän lähti takaisin linnanpihalle.

- Kuulepa poika! Rani kuuli jonkun huutavan hänen peräänsä linnanpihalla.

Kääntyessään hän näki kapteeni Granden harppovan häntä kohti.

- Niin kapteeni? Rani kysyi viileästi.

- Luullakseni sinulla on jotain sanottavaa aikaisemmasta käytöksestäsi. Grande tokaisi.

- Väärin. Teillä luulisi olevan jotain sanottavaa omasta käytöksestänne. Elämme vaarallisia aikoja ja kutsumme vihollisemme ratsuja pedoiksi. Omat kumppanimme suuttuvat jos niitä kutsutaan niiksi. Rani selitti tyynesti.

Tyytyväisenä hän pani merkille että Grande alkoi punehtua kiukusta.

- Lisäksi loukkasitte Bethin lisäksi minua, joten teidän on pyydettävä anteeksi minulta. hän lisäsi hetken kuluttua.

- Minähän en teiltä anteeksi pyytele! Eikö riitä että veitte tyttäreni mukananne?! Grande kivahti raivoissaan.

- Taidan kyllä ymmärtää miksi Eudokia halusi lähteä. Rani sanoi yrittäen puhua kohteliaasti.

Vielä yksikin solvaus niin räjähdän. Rani ajatteli kiukkuisena. Vasta nyt Rani huomasi kaikkien linnanpihalla olijoiden seuraavan heidän sananvaihtoaan

- Te olette tämän maan loisia! Teillä ei ole kunniaa millinkään vertaa! Grande huusi päin Ranin kasvoja.

Grande ei ehtinyt tajuta mikä häneen iski kun hän jo makasi pihakiveyksellä.

- Kiitä onneasi ettei Beth kuullut tuota. Se olisi käristänyt sinut, enkä olisi ehtinyt estää sitä. Rani ärjäisi seisoen Granden yläpuolella uhkaavana.