Pelisäännöt

1. Tolppaan törmääjä

Katselen puiden ja peltojen jäävän taakseni kun nojaa auton viileää ikkunaa vasten. Olen onnellinen että isäni tuli hakemaan minua, koska Ouluun jääminen olisi virhe. Mielessäni silti oli eräänlainen haikeus.

Välini äitiin olivat olleet hyvät vielä kun isä ja hän olivat olleet yhdessä, mutta olin aina ollut isin tyttö, eikä me äidin kanssa oltu niin läheisiä ja syy miksi en ollut alunperin vuosi sitten muuttanut Tampereelle oli se että koko elämäni olisi jäänyt Ouluun. Sitten kumminkin kaikki sirpaloitui ja syitä jäädä oli nolla.

Kerroin äidille varovaisesti että haluaisin muuttaa isän ja hän oli ottanut sen yllättävän hyvin, kaipa sen takia että hän saisi vihdoinkin elää sitä elämää josta hän jäi paitsi saadessaan minut. Ajatus satuttaa, sekä paha olo rinnassani eivät ole lähtemässä vielä hetkeen, mutta kaikki se unohtuu kun ajattelen uutta elämääni. Olisin taas isäni kanssa jota niin paljon rakastan sekä saisin sitä huomiota jota viimeisinä vuoden päivinä en ole äidiltäni saanut.

Käänsin katseeni isääni päin ja näin tutun ruskean hiuspöhkön sekä lempeät vaalean siniset silmät jotka katsoivat minuun kysyvästi.

"Sitten kun ollaan päästy kotiin niin mennään syömään naapuriin Pekan luo, jos siis jaksat, tapaisisit serkkusikin."

Isä tokaisi viekkaalla äänellä aivan kuin hänellä olisi koira haudattuna. Käänsi katseeni pyörittäen silmiäni ja vastasin,

"Ovatko Inka ja Laura siellä koska voit tietää että illallinen tulee loppumaan todennäköisesti siihen että joku meistä, tulee aloittamaan kolmannen maailman sodan."

Sanoin sarkastisesti viitaten serkkuuni Inkaan. Isä vain naurahti koska hän tiesi mitä tarkoitin. Inka sai vereni kiehumaan, hän oli juuri se tyttö joka yrittää olla kaikessa paras ja yrittää työntää muita alaspäin. Olemme Inkan kanssa saman ikäisiä ja Laura on meitä kolme vuotta vanhempi. Hän on ihan okei, sillä hän ottaa minunkin puoliani Inkan ja minun "tappeluissa".

"Aloitat koulun sitten heti maanantaina, ethän halua jäädä jälkeen?"
Isä jatkoi samalla äänen sävyllä.

"Minäkö jäisin muka jälkeen? Isä, olen todennäköisesti muita niin paljon edellä jollet ole huomannut kuinka akateemisesti lahjakas olen muihin ikätovereihini verrattuina."

Sanoin niin ylimielisesti kuin on mahdollista (mutta en kyllä ihan Inkan tasoa) ja katsoin isääni "nenänvartta pitkin" ja tuhahdin. En ollut kaukana totuudesta olin ihan hyvä koulussa mutta hikke nyt sentään en ollut.

"Muistatko kun historian kokeessasi oltiin kysytty kuka oli Neuvostoliiton johtaja ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja olit vastannut että Putin."

Isän pokka petti ja hän alkoi nauramaan. Naamani muuttui tomaatiksi ja tuntui kuin olisin voinnut vajota maan alle. En oikeasti ole ollut noin tyhmä, itseasiassa historia on lempiaineeni ja olen siinä hyvä mutta sinä päivänä olin valvonut koko edellisen yön katsoen nuorten leijonien finaaliottelua joka oltiin pelattu Kanadassa ja olin aamulla meinannut myöhästyä koulusta. Sain kokeesta 9+ mutta opettaja oli kertonut koko luokalle vastauksestani ja minua "kiusattiin" siitä loppu syyslukukausi.

"Noh, ei sillä mitään väliä vahinkoja sattuu, pysähdytään tossa huoltoasemalla ku tankki on jo ihan tyhjä, vaikka kotiin onkin vain parikymmentä kilometriä."
Isä sanoi huolettomasti.

Loppu matkan huoltoasemalle juttelimme vain jääkiekosta.

--------------------