Pelisäännöt

5. Paperi nudeja

Astun sisään valkoiseen sairaalahuoneeseen ja katsomattani taakseni tunsin Pietarin seuraavan perässäni. Leikin sormillani hermostuneesti ja purin huultani pysähtyen odottamaan ohjeita. Lääkäri kutsui meidät peremmälle ja ohjasi minut istumaan tuolille.

Hän oli noin keski-ikäinen nainen jolla oli harmaa tukka kiedottuna löysälle nutturalle ja meikit vähän suttuisasti tehty, vaaleansinistä luomiväriä, eyelineria ja pinkkiä huulipunaa.

Nainen katsoi minua kyllästyneenä kunnes hänen katseensa lipui Pietariin ja viettelevä hymy syttyi hänen kasvoillensa. Pyöräytin silmiäni ja vilkaisin silmäkulmastani Pietariin joka vaikutti tuntevan olonsa epämukavaksi naisen katseen alla. Aloin hihittämään Pietarin olemukselle ja hän lähetti minulle apua pyytävän ilmeen.

Nainen lähti kävelemään meidän luoksemme lantiotansa keinuttaen ja luulin hänen tulevan tervehtimään minua kunnes hän kiisi ohitseni suoraan Pietarin luokse.

Ömm... kuka tuo nainen luule olevansa joku missikö? Voin kyllä kertoa rehellisesti et siltä hän ei kyllä ole näyttänyt varmaan kahteenkymmeneen vuoteen! Mitä oikein ajattelin olinko oikeasti kateellinen tuolle puumalle? Miksi edes olisin kateellinen, tietenkin en nyt sano etteikö Pietari voisi tykätä vanhemmista naisista. Aargh! Nyt minä taas yliajattelen! Pudistin päätäni huomaamattomasti ja kiinnitin huomioni taas heihin.

Nainen esitteli itsensä Pirjoksi ja kätteli Pietaria samalla pyörittäen hiuskiehkuraa sormensa ympärillä joka oli tippunut tämän nutturasta. Pietari vain kohteliaasti yritti vastata Pirjon kysymyksiin ja kehuihin. Olin hilkulla revetä nauramaan joka kerta kun Pietari otti askeleen kauemmaksi ja Pirjo seurasi perässä.

Yskäisin kuuluvasti rikkoakseni tilanteen, ei sen takia ettenkö voisi katsoa tätä viihdettä pidempään vaan päästäkseni tästä sairaala huoneesta pois. Naisen katse liikkui hitaasti minuun päin ja hänen hymynsä hyytyi. Pirjo huokaisi syvään ja käveli luokseni,

"Sinä taidat olla Tuulia?" Nainen kysyi äänellä joka oikein tihkui innostusta, huomaa sarkasmini. Katsoin naista huvittuneena ja sitten Pietaria,

"No tässä huoneessa on meitä kolme, sinä olet Pirjo ja toi tuolla on Pietari niin eiköhän se tee musta Tuulian?" Pirjon ilme muuttui vielä happavammaksi kuin se oli jo, hän siirtyi toimistopöydällensä ja kirjoitti koneellensa jotain. Pirjoa odotellessa katsahdin Pietariin joka näytti hieman huvittuneelta, hän huomasi katseeni ja irvisti ja osoitti Pirjoon joka hitaasti näppäin kerrallaan kirjoitti jotain keskittyneesti. Samalla Pietari sanoi "mitä vittua" niin hiljaa että jouduin lukemaan sen hänen huuliltansa. Yrittäen peittää isoa virnettäni samalla kun nyökkäilin vastaukseksi ymmärtäneen mitä hän tarkoitti. Pian huomioni kiinnittyi takaisin Pirjoon joka oli siirtynyt koneelta eteeni.

Hän alkoi kyselemään minulta kysymyksiä kuten mitä oli käynyt, olinko pyörtynyt heti pääni kolahdettua ja miltä minusta tuntui nyt. Pirjon tutkittua ja mietittyä hetken hän huokaisi ja palasi takaisin koneensa ääreen.

"Sinulla on lievä aivotärähdys mutta pyörtyminen johtuu todennäköisesti siitä että olit stressannut tai muuten vaan erittäin hermostunut." Hän selitti minulle pikaisesti ja palasi kirjoittamaan jotain koneellensa. Olinko siis pyörtynyt sen takia että olin nähnyt Pietarin!

Kuumotuksen tunne levisi taas kerran kasvoilleni ja käänsin katseeni Pietariin joka oli odottanut hiljaa nurkassa  huomaamattomasti. Ilmeeni muuttui nollasta sataan kun näin Pietarin tutkivan tampooneita joita oli paketissa sivupöydällä.

Hillitsin nauruani purren huultani kun katsoi Pietarin tutkivan kiinnostuneena löytöään, pian en voinut enää hillitä itseäni kun näin Pietarin ilmeen hänen tajutessaan mitä ne oli. Hän meni paniikkiin ja yritti laittaa tampoonin takaisin laatikkoon mutta onnistui pudottamaan ne kaikki lattialle pelästyessään minun naurukohtaustani. Pietari muuttui aivan punaiseksi ja yritti kerätä  levinneitä tampooneita maasta minun kyyristellessäni vieressä nauraen niin etten saanut henkeä.