Pelisäännöt

8. Liian pienet shortsit

Homma oli lähtemästä käsistä.

Kirjeitä oli tullut nyt joka päivä viikon ajan ja se aluksi ahdisti mutta nyt se vain ärsyttää. Sisältö on joka kerta jotain juustoisia ällörunoja jotka on todennäköisesti kopioitu netistä.

En ole kyllä kertonut aikuiselle tai jollekin joka saisi asialle lopun mutta katsoessani perjantai kirjettä teki minun erittäin paljon mieli.

Saatatte miettiä miksi ihmeessä en ole kertonut ja vastaus on rehellisesti sanottuna se että säälin Gustavia. Poikaparka ei ole ihan kunnossa ja en haluaisi että hän joutuisi pulaan.

Olen jo rytistämässä paperia kädessäni kunnes päätän vain laittaa sen taskuuni. Seuraavaksi minulla olisi liikuntaa joka ei kyllä haittaa koska nautin siitä.

Etsin Miraa ja Leilaa katseellani käytävästä ja havaitsen heidät pukukoppien edessä seisoskelemassa. Kävelen heidän luoksensa tervehtien jonka jälkeen suuntaamme sisälle. Siellä ollessamme huomaan että Inka ja Amandakin ovat kanssamme samalla liikuntatunnilla.  Toivottavasti he tekevätkin jotain tunnilla eivätkä vain seiso nurkassa nyrpistelemässä nenäänsä.

He ovat kyllä käyttäytyneet hyvin koko viikon mutta silloin tällöin saan narttumaisia katseita. En ymmärrä mikä niiden kahden ongelma on, kun en ole mitään erityisen pahaa heille tehnyt.

Otan repun käteeni ja alan kaivamaan liikkavaatteitani mutta en löydä niitä. Kaivan repun ylösalaisin mutta en vain löydä, ne jäivät siis kotiin. Kysyn epätoivoisesti Miralta ja Leilalta olisiko heillä ylimääräistä vaatekappaletta ja hetken päästä seison kädessäni vain pienet shortsit.

Katson kammoksissani housuja ja päätän mennä vessaan vaihtamaan. Ne myötäilevät ihoani epämukavasti ja en oikein tunne oloani mitenkään mahtavaksi niissä. Pakko ne on kuitenkin ottaa toisilla vaatteilla en pysty kuitenkaan liikkaamaan.

Saatuani shortsit päälle en edes kehtaa tulla vessasta ulos. Otin vielä päällys paitani pois koska en voi liikata sillä.

Tytöt painostavat minua ulos vessasta ja yrittävät kannustaa minua sillä että he eivät yhtään ihmettele Gustavin kehua. Luon heihin erittäin tuiman katseen. En koskaan menisi vapaaehtoisesti ulos näillä vaatteilla.

Katsellessani peilin kautta itseäni topissa ja vähän liian pienissä shortseissa en voi tuntea muuta kuin epävarmuutta. Otan vain syvään henkeä ja kävelen ulos esittäen itsevarmaa siinä varmasti onnistumatta.

Ulos mentyämme päädyimme parkkipaikalle koska tänään olisi suunnistusta. Koko liikunnanopetuksen paras aine! Ettekö tekin rakasta käännellä sitä karttaa niin että lähdette melkein lentoon tai etsiä sitä rastia vain tajutaksenne että olette väärällä puolella metsää.

Peittelen itseäni Leilan takana mutta silti sain epämiellyttäviä katseita pojilta. Tytöt todennäköisesti katsoisivat minua tuomitsevasti elleivät pukeutuisivat itse samoin.
Yritin jatkuvasti vetää shortsejani alas mutta joka kerta ne vain nousevat takaisin ylös. En ymmärrä miten jotkut pystyvät näyttämään niin huolettomilta näissä housuissa.

Saatuamme kartat näen Aleksin kävelevän ohi. Juoksen hänen luoksensa ja pyydän häntä luovuttamaan hupparinsa minulle. Se on vihreä iso huppari joka varmasti peittäisi takamukseni. Ainoa huono puoli siinä on se että se on ilveksen, minun on tehtävä valinta mennäkö puoli alasti vai ottaako paholaisen merkitsemä huppari.

Joudun tekemään karmean päätöksen ja ottaa sen koska ilma on jo sen verran viileä että tulisin kipeäksi. Melkein oksentaen puin hupparin päälle Aleksin katsoessa minua sadistisesti ja tyttöjen pyörittäessä silmiä meidän touhuillemme. Onneksi logo on vain pienenä rinnassa eikä sitä nähnyt edes kunnolla, mutta kyse on periaatteesta, okei!