Luku 6.
*Alexia*
"Jos sä kerran noin kovasti haluut musta eroon, niin ehkä on vaan parempi, että mä lähden enkä oo enään sun tielläs!", Harry huusi kovempaa, kuin olin hänen koskaan kuullut huutavan. Hän lähti nopeasti ulos huoneesta ovet paukkuen, ja kuulin juoksuaskeleiden loittonevan oven ulkopuolella. Nousin nopeasti ylös sägyltä ja lähdin juoksemaan miehen perään, välittämättä siitä menikö huoneeni ovi kiinni vai ei. Kun pääsin käytävään, näin Harryn kiharoiden vilahtavan juuri kulman taakse. Otin jalat alleni ja juoksin kovempaa, kuin kuvittelin koskaan pystyväni juoksemaan. En juuri saavuttanut miestä, koska tuo oli niin nopea, mutta ei Harry päässyt myöskään yhtään kauemmas.
"Harry odota!", huusin juostessani, mutten saanut minkäänlaista reaktiota nopeasti kulkevaan mieheen. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja kiristin vielä hiukan vauhtiani. Huomasin vauhdin kiristämisen tehon lähes heti, sillä Harryn selkä läheni koko ajan, eikä mennyt kuin reilu puoliminuuttia, kun sain napattua miehen vyötäröltä kiinni, ja kaadoin tämän maahan. Nyt te kaikki varmasti ihmettelette, miksi minun täytyi kaataa hänet, mutta miettikääpäs järkevästi. Minä, noin 165cm pitkä heiveröinen tyttö vastaan yli 180 senttistä vahvaa Harryä. Niin eipä siinä olisi minulle paljon tehtävissä.
"Alexia mitä sä..", Harry alkoi kysymään ääni väristen, ja huomasin heti, että tuo itki.
"Sä et voi lähtä näin. Mä en päästä sua lähtemään, ennen kun me ollaan sovittu", sanoin jämäkästi ja parantelin asentoani miehen selän päällä. Harry ei tosin kyllä edes yrittänyt nousta maasta ylös, joten tässä istumisesta ei juuri ole mitään hyötyä.
"Etkö sä voi jo päättää haluatko sä mut pois täältä vai et?!", tuo huusi minulle yhtäkkiä lähes vihaisesti, ja kauan odottamani rimpuilu allani alkoi. Painoin miehen kädet maata vasten tuon kyynärtaipeiden kohdalta, jottei tuo vahingossa osuisi minua silmään, tai johonkin muuhun herkkään kohtaan. En vastannut Harryn äskeiseen lauseeseen ollenkaan, vaan annoin miehen rauhottua, ennen kun rupeaisin puhumaan mitään. Hetken päästä tunsin miehen lihaksien hellittävän otteessani, eikä tuo enään yrittänyt taistella otteitani vastaan. Sen sijaan harry alkoi itkeä entistä enemmän, enkä voinut kuin nopeasti hypätä pois miehen selänpäältä ja nostaa tuo istumaan. Kun sain miehen istumaan, vedin hänet aivan itseeni kiinni.
"Oo muutama päivä täällä, ja sovitaan tää järetön riita. Mä en haluu, et me erotaan tälleen", sanoin lopulta ja pyyhin Harryn poskilta muutaman kymmenistä kyynelistä. Tuo nosti katseensa maasta minuun, ja silmäni kohtasivat tuon kyyneleistä kosteat vihreät silmät. Väänsin pienen hymyn kasvoilleni, ja repäisin miehen heiveröiseksi menneen paidan alareunasta pienen kaistaleen, ja aloin kuivata sillä miehen kasvoja. Harry nyökkäsi lopulta vastaukseksi äskeiseen ehdotukseeni ja kiersi kätensä ympärilleni.
.
.
"Haluisitko sä käydä siellä maanpinnalla nyt?", kysyin varovasti sängyllä makaavalta mieheltä. Sain Harryn suostuteltua ottamaan pienet päiväunet, ja tuo heräsi hetki sitten nukuttuaan noin 45 minuuttia. Eihän se paljoa ole, mutta saipahan edes vähän rauhoituttua. Harry katsoi minuun hetken lasittuneella katseella, mutta taisi sitten tajuta mitä olin juuri kysynyt.
"Olisihan se varmaan ihan hauska kokemus", tuo sanoi hymyillen pienesti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Harry nousi varovasti istumaan sängyn reunalle, ja nojautui taaksepäin kädet tukemassa selkänsä takana. "Minne me sit mentäis?", kuului miehen ääni pienten haukotusten välissä.
"Ihan minne sä haluut mennä", vastasin hymyillen, ja menin istumaan miehen viereen. Aikaisemmin tapahtunut pieni "riitamme" on yhä mielessäni, enkä pysty aivan rennosti olemaan Harryn vierellä, mutten halua kuitenkaan näyttää sitä hänelle, vaan yritän olla mahdollisimman luontevasti, vaikka se hankalaa onkin.
