Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
♕
/sad/
sad
adjective
'feeling or showing sorrow; unhappy.'
♕
Olimme juuri astumassa ovesta ulos, kun kuulin takaani äänen.
"Seis."
Pysähdyin, ja käännyin ympäri. Tuijotin Jiminin isää suoraan silmiin. Hän näytti aivan sanoinkuvailemattoman vihaiselta, ja täysin valmiilta lyömään minuakin. Sitä hän ei kuitenkaan uskaltanut tehdä, vaikka olisin ottanut hänen iskunsa vastaan paljon mielummin kuin Jimin.
"Mihin sinä viet minun poikaani?" Hän kysyi.
"Pois täältä."
Silloin viha leimahti miehen silmissä, ja salaman nopeasti hän tarttui Jiminin paidan etumukseen. Mimi putosi Jiminin kauhusta jähmettyneistä käsistä, ja vinkaisi lyödessään kylkensä maahan. Kaikki kissathan yleensä putoavat jaloilleen, mutta Mimi ei. Ehkä se pelkäsi niin paljon. En kuitenkaan ehtinyt miettiä asiaa sen enempää, ennenkuin Herra Park paiskasi poikansa seinää vasten. Jimin tuijotti häntä kauhusta lamaantuneena, uskaltamatta äännähtääkkään. Näin kuinka pojan posket olivat kyyneleistä märät, mutta hän ei uskaltanut liikahtaakkaan.
"Päästä irti Jiministä."
Mies ei kuunnellut, vaan painoi Jiminin pienen kehon lujemmin seinää vasten.
"Jimin, minä häpeän sinua" hän totesi lopulta.
Nääin kuinka Jimin yritti painua pienemmäksi seinää vasten, ja katsoi isäänsä silmät täynnä pelkoa.
"Sinä et edes ole poika."
Herra Park laski kätensä Jiminin pelosta jähmettyneille olkapäille.
"Sinulla on naisen hartiat."
Sitten mies liu'utti käsiään alemmas, jiminin vyötärölle.
"Kellään, kellään pojalla ei ole näin kapeaa vyötäröä. Minua ällöttää."
