Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
♕
/scared/ skɛːd adjective
'fearful; frightened.'
♕
Oli kulunut muutama kuukausi siitä, kun Jimin tuli luokalleni. Meistä oli tullut läheisiä, ja vietimme kaiken ajan yhdessä. Kirjaimellisesti asuimme toistemme luona, ja mummini oli täysin lääpällään Jiminiin. Hänestä poika oli suloinen, ja mummiani kiinnosti aina Jiminin kuulumiset. Joka päivä jos tulin kotiin ilman Jiminiä, hän näytti hämmentyneeltä ja kysyi oliko jotain sattunut. Olin myös oppinut Jiministä paljon ihmisenä. Hän pelkäsi ukkosta, piti eläimistä ja oli hyvin nirso ruoan suhteen. Poika ei syönyt juuri mitään, ja meillä oli sen takia aina varalta Jiminin lempiruokia jääkaapissa. Hän piti kasviksista ja hedelmistä, muttei syönyt lihaa eikä kalaa. Hän ei pitänyt myöskään keitoista eikä laatikoista. Mummi oli ihmetellyt, miten se poika oli enää edes hengissä. Kuitenkin kun Jimin nauroi, ja sanoi että hän pärjäsi ihan hyvin, mummi antoi asian olla. Jimin kuitenkin rakasti kaikkea makeaa, ja mummini syötti häntä aina kaikenlaisilla herkuilla, kunnes poika oli haljeta.
Tällä hetkellä istuin Jiminin sohvalla, ja hän istui vieressäni ruskeat silmät liimattuna TV-ruutuun. Pelasimme jotain taistelupeliä hänen pleikkarillaan, ja Jimin yritti kuumeisesti voittaa minut. Siitäkin huolimatta, että hän oli hävinnyt ainakin viisi viimeisintä erää. Poika hakkasi ohjainta hieman turhautuneena, kunnes näytölle ilmestyi teksti mikä ilmoitti minun voittaneen. Jälleen. Kyllästyneenä Jimin heitti ohjaimensa lattialle, ja kaatui päälleni valittaen. Hän painoi päänsä syliini, ja alkoi 'lyödä' minua pehmeästi pienillä käsillään. Joku olisi voinut ajatella että se olisi outoa, mutta olin oppinut ettei Jimin välittänyt läheisyydestä. Minulle asialla ei ollut väliä, ja Jimin sai koskea minuun miten halusi. Varoin kuitenkin itse koskemasta häneen, en halunnut säikäyttää poikaa tai aiheuttaa väärinkäsityksiä. En tiennyt missä raja kulkee, mitä sai tehdä ja mitä ei. Hän oli minulle vain kaveri.
"Voitat mut aina, mikä sulla on?" Jimin valitti, ja pyyhki turhautuneena vaaleanpunaisia hiuksiaan naamaltaan.
"Anteeks" nauroin, laskin oman ohjaimeni sohvalle.
"Miten oot noin hyvä?"
Jimin näytti suloiselta. Hänellä oli yllään minun antama hupparini, ja ne samat vaaleansiniset farkut jotka hänellä oli ollut ensimmäisenä koulupäivänään. Kaulassaan hänellä oli musta koru, joka näytti minusta enemmänkin kaulapannalta. Poika oli korostanut silmiään hieman mustalla rajauskynällä, vaikka sanoin että hän näyttää kauniilta ilmankin. Jimin oli nauranut, ja huitaissut ilmaa kädellään.
