Maybe I'll Change Your Mind (Luke Hemmings fanfiction)

10. Kaiteella

Pidätin hengitystäni ja vilkuilin varovaisesti ystäviäni. Destiny hymyili minulle pienesti, mutta kaikki muut tuijottivat minua järkyttyneinä ja hämmentyneinä. Ei olisi pitänyt sanoa mitään. Kun katseeni kohtasi Calumin katseen, nielaisin hermostuneena. Hän katsoi minua aivan kuin olisi pettynyt minuun.

"Mitä hittoa, Aly?" Calum rikkoi jään välissämme, kiusallisen hiljaisuuden, joka painoi huoneessa meidän kaikkien ympärillä. Purin alahuultani ja näpräsin paitani helmaa, katsoen ristittyjä jalkojani.

"Luke.. Hän- hän suuteli mua eilen", takeltelin, ja nostin katseeni Calumiin. Kaikki muut paitsi Destiny katsoivat minua hämmentyneinä.

"Miksi?" Hope kysyi. Kohautin varovasti olkiani.

"En tiedä. Tänään hän pyysi minua olemaan kertomatta siitä kenellekään ja pyysi sitä anteeksi", selitin. Noel katsoi minua ehkä hieman ärsyyntyneenä, ja mieleeni palautui, miten Calum oli aikaisemmin sanonut luulevansa Noelin pitävän minusta.

"Lukellahan on tyttöystävä", Michael sanoi, ja nyökkäsin pienesti. Hiljaisuus laskeutui taas huoneeseen. Katselin vaivaantuneena ystäviäni.

"Mun pitäisi varmaan lähteä kotiin", sanoin nopeasti. Halusin vaan pois vaivaantuneesta ilmapiiristä ja ärsyyntyneistä katseista. Nousin ylös lattialta.

"Tarvitsetko kyydin?" Calum pakotti itsensä kysymään. Siirsin katseeni häneen. Vaikka hän yritti olla kohtelias ja hyvä ystävä, kuulin ärsyyntymisen hänen äänensä takana. Yhtäkkiä minuakin alkoi suututtaa. Tiesin ettei Calum pidä Lukesta, mutta hän ei edes koskaan voinut kertoa minulle syytä siihen. Ja nyt hän oli selvästi suuttunut siitä, että Luke suuteli minua.

"En tarvitse, menen kävellen", sanoin hampaani yhteen purren. "Nähdään koulussa."

"Moikka!" Destiny sanoi, ja vilkaisin Michaelia, joka hymyili minulle pienesti. Calum, Hope ja Noel olivat hiljaa, ja siirsivät katseensa lattiaan. Käännyin ympäri ja kävelin ovelle.

Kävelin reipasta tahtia viileentyneessä illassa. Puristin villatakkia tiukemmin ympärilleni, vaikka minulla ei oikeastaan edes ollut kylmä. Australiassa oli paljon lämpimämpää kuin kotona Amerikassa tähän aikaan vuodesta. Hidastin vauhtiani, kun aloin olla lähempänä kotia. En halunnut vielä mennä sisälle kotiin, halusin vain kävellä ja selvitellä ajatuksiani yksin pimeässä ulkoilmassa.

Yhtäkkiä silmäkulmaani osui liikettä, ja siirsin katseeni vasemmalle johtavalle tielle. Tähän aikaan täällä ei liikkunut juuri ketään, joten hahmo kauempana kiinnitti huomioni. Hän istui kaiteella, ja kääntyi katsomaan minua. Siirsin nopeasti katseeni katseidemme kohdattua, ja lähdin jatkamaan eteenpäin. Lopulta kuitenkin pysähdyin, suljin silmäni, ja vedin syvään henkeä. Käännyin ympäri, ja lähdin kävelemään toista tietä eteenpäin.

Seisahduin kaiteen toiselle puolelle, ja katsoin selkä minuun päin istuvaa Lukea. Hän ei kääntänyt katsettaan minuun, vaikka kuuli minut takanaan. Olin hetken hiljaa, ennen kuin avasin suuni.

"Miksi sä suutelit mua eilen, vaikka sulla on tyttöystävä?" kysyin. Minun oli saatava tietää. Luke kääntyi vilkaisemaan minua, ja kääntyi sitten katsomaan takaisin eteensä.

"Me ei olla enää yhdessä", hän sanoi hiljaa, ja kohotin kulmiani. Kiersin kaiteen toiselle puolelle ja katsoin Lukea kysyvästi.

"Miksi?"

Luke vilkaisi minua taas.

"Me erottiin tänään. En mä koskaan edes rakastanut Emilyä, eikä ole oikein että seurustelen hänen kanssaan kun en pidä hänestä sillä tavalla. Tajusin sen vasta, kun sä muutit tänne. Olin hänen kanssaan vain suosion vuoksi", Luke selitti. Avasin suuni, mutta hän keskeytti minut ennen kuin ehdin edes sanoa mitään.

"Tiedän, se oli typerää. Mutta Emily tykkäsi musta, ja olin silloin menettänyt kaiken. Hänen kauttaan pääsin suosittujen porukkaan. Ei mulla ollut ketään muutakaan silloin."

Katsoin Lukea hiljaisena, ja nyökkäsin hieman, vaikka en edes ymmärtänyt kaikkea hänen selityksestään.

"Miksi tajusit sen vasta, kun mä muutin tänne?" kysyin hiljaisena. Katselin Luken kauniita silmiä, jotka katselivat minua takaisin.

"Koska mä pidän susta, Alysona. Tosi paljon. Niin paljon etten edes itse ymmärrä. Ja tiedän, olin ihan idiootti sua kohtaan.." hän sanoi.

"Tosi idiootti", keskeytin hänen puheensa. Luke naurahti hieman, ja nyökkäsi.

"Tosi idiootti. Mutta olen oikeasti tosi pahoillani siitä, en tiedä miksi käyttäydyin niin sua kohtaan. Varmaan siksi, että.. Mä nään susta koko ajan unia, sä olet koko ajan mun mielessä, enkä pääse niistä ajatuksista eroon. En edes haluaisi." Siirsin katseeni nolona eteenpäin, ja nojasin kaiteeseen.

"Mistä ajatuksista?" kysyin rikkoen meidän välillemme laskeutuneen pienen hiljaisuuden. En pystynyt siirtämään katsettani häneen, vaan tuijotin maata.

"Niistä, että haluan suudella sua aina kun nään sut", Luke sanoi. Suu pienesti raollaan käännyin katsomaan häntä hieman yllättyneenä.

"Nytkin?" kysyin hiljaa, vajoten Luken silmien sinisyyteen.

Hymy kohosi hänen huulilleen. "Enemmän kuin mitään muuta."

Hymyilin ujona, ja astuin lähemmäs häntä. Luke kumartui hitaasti, ja painoi huulensa huuliani vasten. Suljin silmäni ja tunsin polttavan tunteen vatsassani vastatessani hänen suudelmaansa. Se oli lyhyt, mutta hidas suudelma. Täydellinen.

Vetäydyin suudelmasta ja avasin silmäni. Katsoin aivan lähellä olevia Luken kauniita kasvoja. Suuni kaartui hymyyn, ja hän hymyili itsekin.

"Haluan oppia tuntemaan sinut. Voidaanko me aloittaa alusta?" Luke kysyi, siirtäen nutturastani karanneen hiussuortuvan korvani taakse. Hymyilin, kun vastasin hänelle.

"Voidaan."