Puristin kuumaa kahvimukia käsieni välissä, välittämättä pienestä polttavasta kivusta, jota se aiheutti sormilleni. Nostin mukin huulilleni ja otin kulauksen kuumaa, pahanmakuista nestettä. Nielaisin sen alas kurkustani nenääni nyrpistäen. En ollut koskaan pitänyt kahvin mausta, mutta kofeiini auttoi pysymään hereillä sellaisina päivinä joina olin nukkunut huonosti - aivan kuin ensimmäisenä yönäni Australiassa. Kahvi kuitenkin lämmitti kehoni ja mieleni, joten en valittanut.
"Tänään on eka koulupäivä!" Eleia huusi ilmestyen yhtäkkiä keittiöön, ja melkein syljin kahvit ulos suustani säikähtäessäni. Katsoin ärsyyntyneenä ympäriinsä tanssivaa pikkusiskoani.
"Herranjestas, voisit vähän varoittaa ennen kuin tulet noin vain huutelemaan taakseni", sanoin pyöräyttäen silmiäni. "Sain melkein sydänkohtauksen takiasi."
Olin kuitenkin iloinen hänen puolestaan – Eleiaa oli koulukiusattu kotona Amerikassa, joten täällä hän saisi kokonaan uuden alun.
"Hah, et itse olisi ollut niin omissa ajatuksissasi", Eleia näpäytti ja avasin suuni sanoakseni takaisin jotain nerokasta, mutta pääni löi tyhjää. Ah, kuinka rakastinkaan aamuja. Tyydyin siis vain sulkemaan suuni, ja jouduin kohtaamaan nuoremman sisareni voitonriemuisen katseen. Tuhahdin hiljaisesti – meillä oli aina keskenämme kaikenlaisia lausumattomia kilpailuja.
Kun olin saanut kahvini juotua, kiirehdin pikaisesti yläkertaan aikeissa käydä lämpimässä suihkussa. Lämmin suihku osoittautui kuitenkin kylmäksi – sillä Eleia oli jo ehtinyt kuluttaa kaiken lämpimän veden aikaisemmin. Isäni mukaan lämmintä vettä kestäsi vain kymmenisen minuuttia, ja sitten pitäisi odottaa tunti tai kaksi, että vesi lämpenisi uudestaan. Lämpimästä suihkustakin tulisi sitten aamuisin kilpailu minun ja siskoni välille.
"Tämä se sitten on", sanoin huokaisten vieressäni seisovalle Eleialle, tuijottaessani valkoista rakennusta, jossa luki isoin kultaisin kirjaimin 'Miltony School'.
"En tykkää tästä koulupuvusta", Eleia nurisi, vetäen valkoisia polvisukkiaan – joissa oli tummansininen ja kultainen raita – ylöspäin. Pyöräytin silmiäni ja suoristin tummansinistä hamettani.
"Älä valita, koulupuku on huolistasi pienin!" sanoin tarttuen häntä kädestä, ja lähtien vetämään tätä kohti koulun ovia.
"Kuinka niin?" tämä kysyi kohottaen kulmiaan, ja pyöräytin vain jälleen silmiäni.
"Nähdään sitten viimeistään kotona, yritä saada uusia kavereita!" sanoin Eleialle nostaen hymyn huulilleni. Tämä katsoi minua virnistäen, ja kohotin kulmiani kysyvästi.
"Ei mitään, sanoit vaan 'kotona'", siskoni naurahti hymyillen. Huokaisten pudistin päätäni ja lähdin kävelemään kohti eri käytävää kuin siskoni, sillä vanhempien oppilaiden luokkatilat olivat toisella puolella koulua kuin nuorempien. Otin laukustani kartan, jonka olin saanut rehtorilta, kun olimme käyneet siellä siskoni kanssa hetki sitten. Karttaan oli merkitty kaappini, sekä tämän jakson kurssien luokat. Huonona suunnistajana sain kuitenkin harhailla käytävillä pitkään, ennen kuin löysin kaappini luokse.
Avasin kaappini oven ja laitoin sinne ne koulukirjani, joita en tarvitsisi tänään, koska en jaksanut raahata niitä ympäriinsä koko päivän ajan. Kun käännyin ympäri, olin vähällä törmätä vaaleahiuksiseen, sinisilmäiseen poikaan.
"Katsoisit eteesi!" tämä huudahti halveksuen, katsoen minua arvioivasti, ja ihmiset hänen ympärillään alkoivat nauraa. Jäin hämmentyneenä tuijottamaan, kun tämä minulle huutanut poika seuraajineen käveli ohitseni.
"Taisitkin jo tavata Luke Hemmingsin", kuului pehmeä ääni vierestäni, ja siirsin katseeni ruskeatukkaiseen poikaan. Näytin varmasti hyvin hämmentyneeltä, koska tämä alkoi nauraa.
KAMU SEDANG MEMBACA
Maybe I'll Change Your Mind (Luke Hemmings fanfiction)
Fiksi Penggemar"Mä nään susta koko ajan unia, sä olet koko ajan mun mielessä, enkä pääse niistä ajatuksista eroon. En edes haluaisi." "Mistä ajatuksista?" "Niistä, että haluan suudella sua aina kun nään sut." "Nytkin?" "Enemmän kuin mitään muuta." • Maybe I'll Ch...
