Maybe I'll Change Your Mind (Luke Hemmings fanfiction)

3. Bileitä, kysymyksiä ja putoamisia

"Aly, onko kaikki hyvin?" kuulin Calumin äänen kysyvän edessäni, ja siirsin nopeasti katseeni häneen.

"Joo, on", vastasin hymyillen, ja odotin että hän kääntyi takaisin keskustelemaan Michaelin, Destinyn ja Hopen kanssa. Sitten käännyin taas katsomaan vähän kauempana olevia kahta henkilöä, joilla näytti olevan intohimoinen suuteluhetki meneillään. Toinen heistä oli Luke Hemmings, ja vaaleatukkaisen tytön nimeä en tiennyt. Lopulta siirsin katseeni seuralaisiini.

"Calum", sanoin edessäni olevan pojan nimen, ja tämä käänsi katseensa minuun kysyvä ilme kasvoillaan. Michael ja kaksoset jatkoivat keskusteluaan, onneksi. Mietin hetken miten muotoilisin kysymykseni, nyppien ruohonkorsia vehreältä nurmikolta, jossa istuimme viettämässä välituntia. En ollut uskaltanut kysyä asiaa keneltäkään vielä toisena päivänä koulussa, mutta nyt oli jo neljäs päiväni Australiassa, ja halusin saada vastauksia kysymyksiini.

"Miksi te kaikki haluatte että pysyn kaukana Lukesta?" kysyin lopulta hiljaisella äänellä. Calum näytti sävähtävän kysymystäni, ja olin jopa näkevinäni tuskan välähdyksen hänen kasvoillaan. Hän siirsi katseensa lähellä kasvavaan tammeen. Välillämme oli pitkään hiljaista, kunnes ruskeatukkainen kääntyi viimein katsomaan minua.

"Koska hän on ilkeä ihminen, joka on tehnyt paljon pahaa ympärillään oleville ihmisille."

"Kuten sinulle?"

"En halua puhua hänestä enää. Sopiiko?"

"Okei."

Päivä kului yllättävän nopeasti, johtuen varmaankin siitä, etten tunneilla keskittynyt opetukseen. Mietin edelleenkin Lukea ja Calumia. Calumin reaktion perusteella he olivat ennen olleet ystäviä, tai ainakin tunteneet. Mutta mitä Luke oli tehnyt, mitä niin pahaa hän tekee ympärillään oleville ihmisille, että he alkaavat vihaamaan tätä? Asiahan ei minulle kuulunut, mutta en voinut mitään sille, että uteliaisuuteni otti minusta vallan.

"Alysona!" havahduin ajatuksistani, kun kuulin jonkun huutavan nimeni pian kärsivällisyytensä menettävällä äänensävyllä. Siirsin katseeni maailmanhistoriankurssin opettajaamme, joka katsoi minua odottavasti luokan edessä. Muutamat muutkin katseet olivat kääntyneet minua kohti.

"Niin?" kysyin ja vilkaisin vieressäni istuvaa Hopea, joka katsoi minua, näyttäen olevan nauruun-hajoamis-pisteessä. Päättelin tästä, että opettaja oli sanonut nimeni jo useamman kuin yhden kerran.

"Milloin toinen maailmansota alkoi?" Mr. Wright kysyi, katsoen minua ainainen kyllästynyt ilme kasvoillaan. Kävin nopeasti mielessäni läpi 1900-luvun vuosia ja niiden tapahtumia, mutta en tietenkään muistanut mitään toisen maailmansodan alkamisesta.

"1905?" veikkasin varovasti, ja kuulin kuinka muutama oppilas luokassa naurahti. Mr. Wright pudisti päätään huokaisten syvään. Huomasin muutamaa penkkiriviä edempänä olevan Luken kääntyneen katsomaan minua ilkikurinen virne kasvoillaan. Tunsin poskieni lehahtavan punaisiksi. Katsoin häntä kuitenkin itsekös-sitten-tiedät-ilmeelläni, mutta Luke vain naurahti ja kääntyi eteenpäin, nostaen kätensä ylös.

"Luke", Mr. Wright sanoi, antaen tälle blondille pojalle puheenvuoron.

"Toinen maailmansota alkoi vuonna 1939", Luke sanoi, kääntyen vilkaisemaan minua tietävästi hymyillen. Pyöräytin silmiäni. Ja piti vielä oikein ruveta mahtailemaan omalla tietämyksellään. Idiootti.

"Kiitos, Luke. Alysha, tulisitko kirjoittamaan sen taululle?" Mr. Wright sanoi kysymyksen muodossa, mutta se oli enemmänkin käsky. Hän heilutti kädessään valkoista taululiitua, tuijottaen minua odottavasti. Nousin huokaisten ylös penkiltä.

"Tämä on niin nöyryyttävää", mutisin naurahtavalle Hopelle, ja kävelin luokan eteen.

Otin liidun selkeästi jo ikääntyneen miehen ojentamasta kädestä, ja astuin taulun edustalle. Nostin valkoisen liitukynän mustaa pintaa vasten, ja kirjoitin siihen "Toinen maailmansota alkoi vuonna 1939.". Sitten laskin liidun opettajan pöydälle, ja käännyin katsomaan luokkaa.