My Destiny Is You.

Tears of the Sky

Faina POV

Makasin sohvassa peiton alla ja ajattelin mitä saakeli mun ja Yasinin kanssa tapahtui. Sen sanat toistuivat mun shitis aivois uudestaan ja uudestaan. Mitä se tarkoitti sillä? Hän näytti niin tosissaan kuin puhui. Se ei vitsaillut, ei ainakaan vaikuttanut siltä. Mitä mun hymy "muka" voisi antaa sen sydäntä lyödä enemmän ja enemmän?!?!

-Aaasshhh!

En pystynyt kunnolla ymmärtää tilannetta. Oli niin kuuma olo, laitoin peiton pois päältä ja menin kunnolla istumaan. Jos Yasinille ei olisi soitettu, en tiedä mitä tapahtuisi jatkossa. Istuin niin hiljaa kuin pystyin silloin, pidättelin vielä minun hengityksen. Saakeli se oli niin lähellä.... katsoi minua niin erilaisella ilmeellä, ihan niin kuin halusi sanoa jotain.  Soiton jälkeen se nousi nopeasti ja yritti tehdä jotakin sen ilmeen kanssa.  Ja lopuksi lähti sanomalla "Nähdään illalla"

Jos mietin kunnolla, huomaan et Yasin on muuttunut tosi paljon. Kuin näin häntä viimeistä kertaa, hän oli niin suloinen pikku poika ja nyt en edes pysty erottaa. Nykyään mua pidempi ja hyvin muuttunut myös ulkopuolelta. Se johtuu varmasti ajasta, siitä on jo vuosia kun ei oltu nähty. Kun aina muistelen meidän lapsuuden muistoja...mä palaan niihin psyykkisesti. Ulkomaissa vain ne muistot antoivat minulle voimia pärjätä kaikkialla.

Lapsuudessa tultiin tosi hyvin toimeen kaikkien kanssa. Tehtiin kaikki hommat yhdessä ja pysyttiin aaina yhdessä vaikeissa tilanteissa.
Yasin aina vastusti minua, kun mua haukuttiin tai lyötiin. Hakkas joka ikisen, joka loukkas mua. Toivon et Yasin ei ole unohtanut meidän muistoja. Jos minun äiti ei olisi löytänyt töitä Mexicosta, olisin saanut enemmän muistoja....mutta nyt....nyt kun olen täällä lupaan, et tulen tekemään parempia muistoja sen kanssa. Silloin en pystynyt olla sen vieressä, kun hän tarvitsi tukea. Sen äiti jätti tän maailman, kun Yasin oli vain 8-vuotias. Muistan kun se sanoi minulle, että olen sille toinen äiti, joka huolehtii siitä ja sen asioista. Olen hyvin surullinen, kun en pystynyt olla jatkossa sen vieressä ja halata häntä, kun hän ikävöi äitinsä.

Malina POV

(Klo 16:10)

Olen niin kyllästynyt jo tähän sairaalaan, vihaan tän paikan hajua. En saanut riitävästi unta ja vieläkin odotan käytävässä, kunnes se kylmä Rambo tulee ulos. Minun pitäisi myös mennä kotiin, en mä ikuisesti voi pysyä täällä kunnes se tulee ulos. Ehkä se tahalteen pysyy sisällä, jotta en näkisi sitä. Mikä onkaan odotan kuiteskin.
Meni jo paljon aikaa ja ei mitään uutisia. Mun silmät menevät itsestään kiinni, olen hemmetin väsynyt.

Yasin POV

Nyt kun yksi leikkaus on ohi kohta pääsen katsomaan Jiminiä. Kuulin et se tulee parempaan kuntoo liian nopeasti. Kiirehdin nopeasti 6:teen kerrokseen. Heti kun hissin ovet avautuivat nään tutun hahmon penkeissä...

-Malina?

Mitä se..tääl? Huomasin heti hännessä väsyneen olon. Samoissa vaatteissa kuten eilen. Tajusin kaiken...Malina varmasti syyttää itseään tapahtuneesta. Mut ei siin mitään pahaa ole. Olen kiitollinen, kun noin kävi muuten Jiminille voisi käydä pahemmin, jos se jatkaisi kävellä niillä puoliks aukisilla haavoilla. Menin viereen ja en tiedä pitäiskö minun herättää häntä...nukkui niin kuin pikku lapsi.

Malina POV

Avasin hitaasti silmiä, kun varjo astui minun eteen ja peitti auringon valon.

-Yasin?

-Mitä sinä teet täällä?

Kysyi minulta Yasin ihan ihmeissään.

-Oletko edes kunnossa? Et näytä kovin terveeltä.