The Flower. (Larry fanfic in finnish)

11

Nostin juuri sytytetyn tupakan huulilleni. En voinut nukkua. Tämä kipu ei johtunut murtumista ja katkenneista luista. Tämä kipu tuli syvältä sielusta.

Savu kiemurteli parvekkeella. Keskusta oli hiljainen. Jostain kaukaa kuului bassonjytkettä. Yksinäinen auto kaasutti pitkin pääkatua. Vedin tottuneesti syvän henkosen tupakasta. Kylkiluissa vihlaisi taas. Hymähdin. Ne eivät kai palaisi ennalleen koskaan. Sain kärsiä omista tyhmistä virheistäni. Se oli vain hyvä.

Tumppasin tupakan tuhkakuppiin ja nojasin selkäni vasten viileää seinää. Katsoin parvekkeen lasin läpi tähtitaivasta. Kuu katsoi minua takaisin.

- Olisipa kaikki toisin.

Ääneni kaikui hiljaisena parvekkeen lasiseinistä. Vain kuu kuuli toiveeni. Kuinka toivoin, että se olisi voinut kertoa minulle, mitä tehdä.

**

Aamulla heräsin auringonsäteiden osuessa kasvoihini. Olin parvekkeen lattialla selkä seinään nojaten. Olin ilmeisesti nukahtanut jossain vaiheessa. Venytin käsiäni. Nousin hitaasti kuin robotti. Jalat tuntuivat jäykiltä kuin luudanvarret. Kävelin keittiöön ja join lasillisen vettä. Ei tehnyt mieli syödä. Enkä tarkoita sillä sitä, että minulla olisi ruokaa, jota syödä. Jääkaappi oli ollut tyhjä nyt viikon verran. Olin tilannut pizzan jos oli tehnyt mieli ruokaa. Siitä kertoi kasa laatikoita tiskipöydän vieressä.

Siirsin muutaman lautasen tiskialtaaseen ja laskin vettä niiden päälle. Oli pakko tehdä jotain monta kuukautta vanhoille tiskeille. Tiskasin muutaman lautasen. Ei se ollut niin pitkäveteistä kuin olin muistanut. Siivoaminen ei siltikään ollut minun alaani. En jaksanut keskittyä siihen. Siivosin vain sen verran, että asunto näytti asunnolta eikä kaatopaikalta.

Keittiö näytti oudolta. Olin tottunut näkemään sen sotkuisena ja täynnä astioita.

Ehkä pitäisi kuitenkin siivota useammin.

Istuin sohvalle ja olin ottamassa kaukosäädintä, kun käsivarteni pyyhkäisi lehtiön reunaa jättäen jälkeensä pienen paperiviillon. Pyyhkäisin veripisarat pois. Yksi niistä oli kuitenkin pudonnut sivun päälle ja levinnyt värittäen yhden kukan terälehdistä. Pyyhkäisin kädellä vasten huuliani. Veri maistui metallille ja suolalle.

Käännyin makuuasentoon. Katto oli vitivalkoinen ja tylsä. Käänsin katseeni eteiseen. Kengät olivat sekalaisena kasana oven vieressä. Seinällä oleva abstrakti taulu oli vinossa. Ainakin kämppä oli asutun näköinen. Katseeni vaelsi ympäri tilaa.

Ajatukset harhailivat.

Kauneus. Enkeli. Harry.

Ja kipu tuntui taas. En voinut ajatella Harrya kokematta pistoksia sydämeni tienoilla.

En tiennyt mikä veisi kivun pois. Olin yrittänyt eksyttää sen huumeilla ja viinalla. Se auttoi vain pieniä hetkiä kerrallaan. Hain kipua tatuoinneista ja lävistyksistä. Sekin siirsi ajatukset muualle, mutta ei kauaksi.

Pyöräyttelin huulikoruani. Tatuointi ranteessani miellytti minua päivä päivältä enemmän. Sivelin sen ääriviivoja etusormellani.

Kauneus. Kukka. Harry.

Harry Harry Harry.

Puristin käteni nyrkkiin. En kestänyt sitä enää. Kuulin hänen äänensä päässäni. Joka kerta, kun suljin silmäni, hänen silmänsä katsoivat minua kiusoitellen.

Hetken vain makasin siinä. Odotin kivun hellittävän, jos siitä ei välittänyt. Sydäntäni kuristava tunne tuntui tukehduttavan minut. Nostin käden rinnalleni ja hengitin rauhallisesti. Ilma kulki keuhkoissani kuin terva.

Ponkaisin ylös sohvalta sen verran nopeasti, että pyörrytys humahti lävitseni. Halusin tuntea kipua. Kovempaa kuin tämä. Jotain, mikä veisi tämän kivun pois. Kävelin kylpyhuoneeseen ja avasin peilikaapin. Juuri se, mitä etsin.

Nojasin selkäni vasten seinää ja liu'uin istumaan lattialle. Ojensin vasemman käsivarteni vasten jalkaani ja siirsi toisen käteni sen ylle. Otin syviä hengenvetoja. Laskin partakoneen terän vasten kukkani vasemmanpuoleista terälehteä. Painoin sen tiukasti kiinni ihoon ja vedin napakasti. Huuliltani pääsi kevyt huokaus kivun säteillessä kädestä koko kehoon. Veri pisaroi käsivarrellani ja putoili vaalealle laattalattialle. Heitin terän kädestäni ja nousin ylös. Pyyhin haavaa paperilla. Se oli syvempi mitä luulin viiltäneeni. Vasta silloin huomasin kyyneleet, jotka olivat salakavalasti hiipineet poskilleni. Nojasin kyynärpääni vasten altaan reunaa ja katsoin itseäni silmiin kirkkaasti valaistusta peilistä.

- Mitä sä oikeen kuvittelet tekeväs?

Kysymys kaikui hiljaa huoneessa. Kyyneleet olivat yhä vahvempia. Tunteet vyöryivät ulos kaikki kerralla.

Kaipaus, rakkaus, suru, tuska, kipu.

Tarvitsin elämääni jonkun. Jonkun jolle kertoa kaikki. Jonkun, joka pitää kiinni silloin kun on vaikeaa.

Mutta en halunnut ketä tahansa. Halusin Harryn.

Sehän tästä kaikesta niin pirun tuskallista tekikin.

___________________________________

onko nää luvut teidän mielestä liian lyhyitä? joskus tuntuu että nää on vaan tällasia pätkiä :(

tässä olen miettinyt, että jospa uuden ficin lisäksi aloittaisin tässä lähiaikoina kirjoittelemaan one shotteja :) mitä sanotte? olisiko ihan tyhmä idea? (vaikka en toki edes tiedä että osaanko sellasia kirjottaa mutta aina voi yrittää :D )

mutta eipä muuta tällä kertaa, muistakaa kommentoida ja ruokkia vote-nappia :)

xx ewe