The Flower. (Larry fanfic in finnish)

9

Tennarini tallasivat sateen kastelemaa katua. Katulamppujen valo loi synkkiä varjoja nurkkiin, joissa epämääräiset ihmiset myivät ties mitä ja ties miksi.

Jatkoin kävelyä päämäärättä. Autoja kulki ohi silloin tällöin. Musiikin jumputus kaikui koko korttelin halki. Vain muutama pizzeria oli auki tähän aikaan. Muiden liikkeiden ikkunat olivat tyhjiä, vain muutama valo kertoi näyteikkunan olevan kunnossa.

Käännyin korttelin kulmasta vasemmalle. Moni katulampuista oli menettänyt tehonsa ajat sitten ja vilkkui epätasaisesti. Vanhan koruliikkeen edessä seisoi mies, jolla oli yllään täysin mustat vaatteet. Hän oli laiha ja huppu oli vedetty kasvojen eteen. Hänen piirteissään oli jotain tuttua.

Tunne oli varmaan molemminpuolinen, sillä mies käveli hitain, nykivin askelin luokseni. Olin varmasti tuntenut hänet joskus. Ehkä hän oli joku entisistä kavereistani. Olin halunnut jo unohtaa heidät.

Mies tarjosi minulle kirkasta pussia, jossa oli muutama täysin valkoinen tabletti.

Käänsin pääni kieltävästi poispäin. Hän sanoi antavansa ne ilmaiseksi.

Tiesin, ettei se varmasti hyväksikään olisi, mutta ehkä en menettäisi mitään. Otin kaksi tablettia hänen tarjoaminaan. Heitin ne kurkkuuni ja odotin jotain tapahtuvan.

Siinä ei kestänyt kuin hetken. Olo alkoi tuntua oudon kevyeltä. Kuin voisin tehdä mitä tahansa. Otin muutaman juoksuaskeleen. Kuin kävelisin pumpulissa. Värit näyttivät teräviltä ja kauniilta. Tanssahtelin kadun yli, vaikka näin auton jossain suhteellisen lähellä. Ei sillä ollut mitään väliä. Kyllä se odottaisi. Työnsin itseni väkijoukon läpi yökerhoon. Tilasin itselleni drinkin.

**

Kuin joku hakkaisi minua takaraivoon vasaralla. Yritin avata silmäni. En pystynyt.

Liikuttelin käsiäni. Joka lihakseen sattui.

Missä helvetissä minä olen ja miksi?

Pakotin itseni kyljelleni ja varjostin kasvojani kädellä. Näin hämärästi asfalttia ja jalkakäytävän reunan. Valo sattui silmiin kuin tuhat neulaa.

Päässä tuntui kipeä jyskytys ja suu tuntui niin kuivalta, etten voinut nielaista. Olo oli järkyttävä. Ei normaalin baari-illan jälkeen tuntunut tältä. Tämä oli pahempaa.

Nousin polvilleni ja yritin hahmottaa olinpaikkaani. En ollut kovin kaukana asunnostani.

Yritin kävellä nopeasti, mutta se sattui liikaa jokaiseen raajaan.

Lopulta laahustin niin hitaasti kuin kykenin. Huono olo voimistui joka askeleella. Kuin jokainen osa minusta olisi tulessa.

Kun viimein pääsin asuntooni, menin suoraan kylpyhuoneeseen ja lysähdin lattialle. En uskaltanu edes katsoa peilikuvaani.

Mikä teki oloni tällaiseksi?

Sitten muistin edellisen illan tapahtumat. Ne tabletit. Huumeita.

Miksi hitossa otin ne?

En ehtinyt miettiä enempää. Huono olo nousi kurkkuun saakka ja oksensin. Sentään en lattialle. Se helpotti edes hieman. Nousin tahdonvoimalla lattialta ja otin jäisen suihkun. Sen jälkeen katsoin itseäni peilistä. Silmät olivat punaiset ja kasvot kalpeat. Lattialla olevat vaatteeni olivat kuin roskiksesta kaivetut. Voi hyvä luoja minun kanssani.

En edes tiedä, miten se tapahtui ja miksi, mutta seuraavana yönä olin jälleen saman miehen luona. Tällä kertaa hän ei antanut niitä ilmaiseksi. Jouduin maksamaan sievoisen summan. Sain sentään enemmän.

**

Siitä lähtien elämäni ei ollut enää ennallaan. Odotin yötä vain saadakseni lisää. Ja kun sain lisää, olin hetken kuin taivaassa. Sitten kaikki alkoi taas alusta.

Juhlin ja ryyppäsin. Ryyppäsin ja juhlin. Ilman sen kummempia sääntöjä tai niistä poikkeamista. Kukapa minua kontrolloisi?

Tavallinen ilta. Sama paikka, sama aika. Entinen koruliike ja kello kolme yöllä.

Mies tuli ja vaihdoimme. Minä sain pillerit ja hän sai rahatukun.

Heitin muutaman tabletin suuhuni nopeaan tahtiin. Nojailin hetken lyhtypylvääseen ja odotin, että ne alkaisivat tehota.

Olo alkoi tuntua tutun kevyeltä. Nostin tupakan huulilleni. Ei ollut huolia, vain kaunis Lontoon yö ja tunne, josta olisin maksanut mitä tahansa. Kuin olisin ainakin metrin irti maanpinnasta. Hymyilin. Kävelin tuttua reittiä kohti yökerhoa. Tästä tulisi hyvä ilta.

Lähdin ylittämään tietä katsomatta lainkaan ympärilleni...

_____________________________________

viimein sain julkaistua tän luvun :o

heittäkääs kommentteja ihan näin kesäloman kunniaksi ;)

ja tarkoitus olisi aloittaa toistakin ficciä tässä lähiaikana, mutta sen näkee sitten, että milloin alan sitä julkaisemaan :))

xx ewe