The Flower. (Larry fanfic in finnish)

7

Tulin kotiin tatuointiliikkeestä. Olin suunnitellut uutta tatuointiani monta tuntia.
Löin asuntoni oven kiinni ja vajosin istumaan selkä sitä vasten.
Mutta tänään joku oli toisin. Itkua ei tullut. Kyyneleitä ei kai enää ollut, niin paljon olin viime kuukausina niitä tuhlannut.

Nousin hitaasti ylös. Tunsin pahan olon rinnassa. Se oli kuin pala peruskalliota. Kova ja kylmä. Ja se raapi minua sisältäpäin. Koversi sydäntäni ontoksi.
Mutta jossain siellä paloi liekki.
Vihaa. Silmitöntä, armotonta vihaa.
Itsesääliä.
Itseinhoa.

Menin keittiöön. Avasin jokaisen kaapin oven. Kaikki tyhjiä. Yhdessä nurkkakaapissa oli puolikas pullo viskiä.
Se saisi kelvata. Otin pullon ja heitin korkin jonnekkin tiskialtaan tienoille. Join pitkän kulauksen. Maku oli väkevä ja pistävä. Kallistin pulloa uudelleen. Jätin tyhjän pullon pöydälle ja pyyhkäisin suupieleni hupparin hihaan.
Kello oli hieman yli seitsemän illalla.

Kävelin jo liiankin tuttua reittiä yökerhoon, jossa kävi varsinkin viikonloppuisin niin paljon väkeä, ettei tanssilattialla ollut edes kolikonmentävää tilaa.
Tänään väkeä ei ollut ihan niin paljon.
Otin muutaman drinkin. Lähipiirissä ei näkynyt ketään todella vetävän näköistä, joten siirryin lähemmäs dj:tä. Ihmiset tanssivat kuin viimeistä päivää. Naiset lyhyissä mekoissa ja miehet drinkki kädessä. Biitti oli nopea ja harva tanssi sen tahtiin.

Kun tarkemmin katsoi, kaikki taisivat tanssia ihan omaa sävellystään. Kyllä sen ymmärsi tähän aikaan illasta, kello oli kuitenkin jo lähellä yhdeksää.
Biisi vaihtui monotonisen bassonjytkeen kautta.
Kävelin tanssilattian reunaan nähdäkseni bailaavan ihmisjoukon toisesta kulmasta.
Mutta näinkin jotain, mitä en olisi ehkä halunnut nähdä.
Harry.

Siellä, keskellä tanssilattiaa. Ennen kuin ehdin kieltää itseäni, olin jo rynninyt tieni hänen luokseen. Hän kääntyi vilkaisemaan minua.
Hiukset olivat kyllä samanlaiset, mutta mies ei todella ollut Harry. Silmät olivat kastanjanruskeat ja tarkemmin katsottuna tämä mies oli paljon Harrya lyhempi.
Hän katsoi minua kysyvästi.

- Tuota...Mä luulin sua yhdeks mun kaveriksi..Tai siis tutuksi.

Hän kohotti kulmiaan ja naurahti.
Hymyilin puolittain ja käännyin pois. Palasin paikalleni huoneen reunaan.

Biisi vaihtui taas.
Tunsin käden olkapäälläni. Vilkaisin sen suuntaan.  Juuri ja juuri täysi-ikäinen punapää katsoi minua hymyillen ja iski silmää. Iskin takaisin, mutta ravistin käden alas olaltani ja lähdin. Olin ihan tarpeeksi kännissä tälle päivälle.

Kävelin rivakoin askelin ulos baarista. Työnsin käteni hupparin taskuihin. Juuri se mitä etsin. Nostin savukkeen huulilleni ja rapsauttelin sytkäriä muutaman kerran, ennen kuin sain sen syttymään. Sade pilasi mahdollisuudet ulkona tupakointiin. Nostin käden estääkseni sen sammumisen.
Joku reilusti minua vahvemmassa humalassa oleva yritti pummata tupakkaa.
Työnsin hänet olkapäästä pois tieltäni. Tänään en ollut ystävällisellä tuulella.

Juoksin portaat ylimpään kerrokseen asuntooni. Olo oli sekava, joten menin suoraan nukkumaan.
Kun katsoin seuraavan kerran kelloa, oltiin jo seuraavassa päivässä ja kello kävi pitkästi iltapäivän puolella. Vedin peiton pääni yli ja yritin nukkua vielä. Päänsärky ei antanut lupaa siihen. Huokaisin raskaasti ja nousin hitaasti istumaan sängyn reunalle. Olin näköjään nukkunut farkut jalassa. Paita oli myttynä lattialla.
Nostin sen ja puin ylleni. Juoksutin sormiani hiuksissani. Edellisen päivän kampaus oli muuttanut muotoaan nukkuessa melkoisen paljon. Etsin jostain pipon päähäni ja kävelin korostetun hidasta tahtia keittiöön. Takkini roikkui sohvan selkänojalla.
Kaivoin sen taskusta viimeisen jäljellä olevan tupakan ja sytytin sen. Riuhtaisin parvekkeen oven auki ja kuuntelin taas tuttua ruuhkan ääntä.
Asettelin tupakan huulikoruni viereen ja nojasin lasikaiteeseen. Taas satoi.

__________________________________

tällainen pätkä tänään ;) sori että nää on näin lyhyitä...:c

tosi kiva lukee teidän kommentteja, tietää että edes joku tykkää :)

uusi luku tulee joskus viikonlopun tuntumassa..!

xx ewe