Today is a gift

ensimmäinen.

Iivo: outolintu

Tunnen kosketuksen selässäni ja käännyn katsomaan takanani istuvaa poikaa.

"Ootko tulossa tänään?", Markus, paras ystäväni, kysyy.

"Niin minne?", kysyn tiedottamana siitä, mitä ystäväni tarkoittaa.

"Baariin", hän sanoo, kuin itsestäänselvyytenä. "Roopen luona jatkot."

"En mä tiiä onko se niin kannattavaa-", lauseeni keskeytyy, kun opettaja luokan edessä pyytää minua olemaan hiljaa ja joko keskittymään tai poistumaan luokasta.

Pyydän huokaisten anteeksi ja kuiskaan nopeasti Markukselle jatkavani keskustelua hänen kanssaan tunnin jälkeen.

Tunnin loputtua Markus jää odottamaan minua. Käännän katseeni poikaan pakaten samalla tavaroita reppuuni. Markus virnistää pienesti ja kohottaa minulle kulmiaan.

Huokaan ja kerään loput tavaroistani kasaan. "Mun piti siis jo aiemmin sanoa, että ehkä ei oo viisasta ryypätä keskellä viikkoa", kerron mielipiteeni.

"Älä oo noin tiukkapipo", Markus valittaa ja nostaa kätensä niskansa taa.

"No ajatus ei vaan houkuta", totean ja nostan repun olalleni.

"Juliakin on siellä", Markus yrittää saada minua innostumaan.

"Oikeesti, en oo mikään kiimanen teini poika, joka juoksee tyttöjen ja ilmasen viinan perässä", tuhahdan ärtyneenä.

Kävelemme ulos luokasta viimeisinä ja käännyn oikealle toivoen, että Markus ei jaksaisi ottaa baari reissua enää puheeksi. Epäonnekseni Markus hölkkää viereeni ja naurahtaa: "Jätkä, jos en tuntis sua ni vois luulla, että oot  homo ku naiset ei kelpaa"

Niin. Ei naiset ole koskaan minua sen erityisemmin kiinnostanut. En sitten tiedä mistä sekin mahtaa johtua, mutta en miehiinkään mitään vetoa tuntenut.

Olen aina ollut se outolintu. Poika, joka lukee kirjoja ja viihtyy yksinään. En minä kuitenkaan itseäni rumana pidä. Itseasiassa olen ihan komea, mutta melko hiljainen.

Onneksi minulla on Markus. Ilman häntä en edes omistaisi sosiaalista elämää. Olen siitä kiitoksen velkaa.

"No oon pahoillani, jos tuotin pettymyksen", naurahdan kuivasti.

"Ähh, älä viitti olla ilonpilaaja", Markus ähkäisi ja nosti toisen kätensä harteilleni. "Mä voin vaikka tarjota siellä baarissa."

Huokaisen ja pudistelen päätäni antautumisen merkiksi. "Okei, mut-"

"Ei mitään muttia", Markus ehtii keskeyttää. "Tänäänhän on kuitenkin keskiviikko aka pikku lauantai."

Kohotan kulmiani virnistelevälle pojalle ja huokaan: "Okei, okei. Missä ja millon nähään?"

Innoissaan Markus kertoo hakevansa minut seitsemältä. Hän sanoo, että käymme baarissa ottamassa pohjat ja sen jälkeen menisimme Roopen luokse, jossa porukka olisi.

Tuntini loppuvat nopeasti ja suuntaan koulun parkkipaikalle. Vanha hondani on jäänyt lumen vangiksi. Hetken riuhtomisen jälkeen saan jäätyneen oven auki ja nappaan sisältä harjan, jolla saan autoni pelastettua hypotermialta.