Today is a gift

kymmenes.

Iivo: ilman ajatusta muista

Tuijotan Patrikia, joka avaa suunsa sanoakseen jotain, mutta ääntäkään ei tule hänen suustaan. Pyyhin märkiä poskiani ja mitään sanomatta lähden Aapon huoneeseen. Haluan vaihtaa nämä vaatteet pos ja tällä kertaa laitan omat vaatteeni päälle. Kun tulen pois pojan huoneesta, Patrik ei ole enää keittiössä. Annan asian olla sikseen ja menen eteiseen. Huomaan Aapon takin naulakossa. Kuika tyhmä hänen tarvitsee olla, että lähtee märillä hiuksilla, ilman takkia ulos kylmällä säällä.

Riuhtaisen oman takkini päälle ja laitan kengät jalkaan. Otan Aapon takin sekä hänelle kuuluvan pipon. Avaan oven ja lähden etsimään Aapoa.

Auto on pihassa, joten Aapon ei ole kaukana. Lähden kävelemään tietä pitkin toivoen, että valitsin oikean suunnan. Kävelen jonkin aikaa katsellen ympärilleni ja miettien, minne mies edes olisi voinut mennä. Eräässä risteyksessä huomaan kauempana puiston , ja puiston keinussa istuvan miehen tupakka suussaan, ilman takkia. Kävelen puistoon ja istun miehen vieressä olevaan keinuun.

"Ootko sä kunnossa?" Kysyn hiljaa ja mies nostaa katseensa minuun.

Aapo vain nyökkää ja huomaan, ettei hän ole edes sytyttänyt tupakkaansa. Kuin lukien ajatukseni Aapo vain toteaa: "Mun sytkäri jäi takin taskuun, mut sä näköjään toit sen".

Ojennan takin Aapolle, joka pukee sen ensin päälleen ja ottaa sen jälkeen taskusta sytyttimen. Mies sytyttää tupakan kärjen, panee sytkärin takaisin taskuunsa, ja vetää syvään henkeä. Aapo puhaltaa ilmaan savupilven ja annan hänelle pipon: "Mä en halua, että sä tulet kipeäksi", sanon hymyillen hivenen.

Aapo laittaa pipon päähänsä ja nyt katson hänen kasvojaan tarkemmin. Vasemmassa poskipäässä on sinertävä kuhmu sekä nenän alla on edelleen kuivunutta verta.

"Mä oon pahoillani", huokaisen. "Ajattelin et tää ois ollu kiva päivä, mut sit mä menin pilaamaan sen".

Aapo pudistaa päätään. "Ei se sun vikas ollu. Se oli Pate ja mä. Me ärsyynnytään toisistamme helposti, kuten oot varmasti huomannut", Aapo naurahtaa ja ottaa tupakan sormiensa väliin. "Mut tällä kertaa Patella oli jotain, millä se sai provosoitua mua helposti", Mies katsoo munia, ja poskiani alkaa kuumottaa.

"Anteeks. Mä oikeesti luulin, että ne oli sun vaattee. Ne oli sun huoneessa, joten en mä olettanu et ne ois Patrikin", sanon katse maassa.

"Mä ymmärrän", Aapo huokaisee. "Ehkä vaan unohdetaan koko asia", nostan katseeni ja hän hymyilee.

Kurotun Aapon luoksen ja annan hennon suudelman hänen tupakalta maistuville huulilleen. "Unohdetaan vaan", vastaan hymyillen.

Istumme hiljaa puiston keinussa, kunnes Aapo saa poltettua tupakkansa loppuun. Nousemme seisomaan ja lähdemme kävelemään takaisin Aapon ja Patrikin asunnolle. Aapo ottaa kädestäni kiinni ja olen hiljaa, mutta pieni hymyn kare nousee huulilleni.

Juuri, kun olemme melkein talon kohdalla, nostan katseeni kuullessani ääntä. Vastaan on tulossa poika porukka, jotka ovat suunnilleen saman ikäisiä kuin me. Lasken katseeni takaisin maahan, kunnes kuule tutun äänen porukasta. Nostan katseeni jälleen ja näen Markuksen. Melkein samassa hetkessä Markus huomaa myös minut. Paniikin omaisesti irroitan otteeni Aapon kädestä ja hän katsoo minua ihmeissään.

Markuksen ilme kirkastuu, kun katseemme kohtaavat. "Iivo!" Hän huutaa ja tulee halaamaan minua. Halaan häntä takaisin ja syyllisyyden tunne valtaa minut. Aivan kuin olisin unohtanut parhaan ystäväni aivan tyystin. "Susta ei oo vähään aikaan kuulunut! Mihin sä vaan yhtäkkiä katosit?" Markus kyselee kun on päästänyt minut irti halauksestaan.