Today is a gift

kahdeksas.

Iivo: kyllä mä tykkään susta

Tunnen jonkun hengittävän niskaani. Se kutittaa ja hymy nousee välittömästi huulilleni. Avaan silmäni ja käännyn varovaisesti ympäri. Katson Aapon rauhallisia kasvoja ja en voi muuta kuin ihailla näkymää. Sydämmeni alkaa oudosti jyskyttää rinnassani ja perhoset lentelemään vatsassani. Olen suunnattoman iloinen. Tahdon yllättää Aapon tuomalla hänelle kahvin sänkyyn.

Nousen varovaisesti pois Aapon lämpimästä syleilystä ja suuntaan ulos huoneesta. Kävelen kylmällä lattialla ja kadun hetken ajan, etten vain jäänyt sänkyyn makoilemaan. Keittiössä mittaan kahvinpurut suodatinpussiin ja kaadan veden säiliöön. Napsautan kahvinkeittimen päälle ja nostan kaapista kaksi kahvikuppia. Toinen niistä on selvästi ostettu jostain etelän halvasta matkamuistomyymälästä ja toinen on tullut aikakoneen läpi, jostain vuodelta kivi ja kirves. Lasken kupit pöydälle ja käännyn ympäri kohti jääkaappia. Kääntyessäni pelästyn pahemman kerran, kun huomaan Patrikin seisovan jääkaapin vieressä, appelsiinimehu kädessään.

Nostan käteni sydämeni päälle ja huokaisen, "Sä säikytit mut kuoliaaksi", sanon hiljaa

Patrik kohottaa kulmiaan hivenen ja hymähtää. Tuo raivostuttava asenne ajaa minut vielä hulluksi! Muistan viime illan tapahtumat ja pieni puna nousee kasvoilleni.

"Muuten, se mitä eilen tapahtu niin ei ole sitä, mitä sä luulet", sanon ja Patrik siirtää katseensa minuun.

"Ai sä et muka pane mun pikkuveljeä?" Patrik kysyy ivalliseen sävyyn.

Kasvoni punehtuvan entisestään "No en!" kivahdan.

"No ompa siinä pihi nietsyt, ei ihan Aapon tyyppiä", Patrikin ivailu saa minut raivon partaalle.

"Ole hiljaa, miks sun tarttee ylipäättään välittää siitä, millanen meijän suhde on", tuhahdan.

"En mä välitäkkään", mies sanoo kasuaalisti ja laittaa mehun takaisin jääkaappiin. Hän lähtee kävelemään minua kohti ja tunnen hermostuvani. Patrik pysähtyy aivan eteeni ja vasta nyt kiinnitän huomiota tuon vaatteiden vähäisyyteen. Hänellä on yllään vain löysät, lanteilla roikkuvat collage housut. Peräännyn, mutta törmään takanani olevan keittiötason reunaan. Patrik nojautuu eteenpäin ja kuiskaa korvaani: "Tiiän, että oot sakkolihaa mut jos jatkat tota tyrkyttämistä, ni voi olla että käyn kiinni."

Olen pöyristynyt. Kuinka tuo apina kehtaa lähennellä minua ja puhua tuollaisia perättömyyksiä!

Tönäisen miehen pois edestäni. "Anteeksi, mutta mitä helvettiä toi oli olevinaan?", kysyn vihaisesti.

Patrik vain naurahtaa "Ootpas sä ärhäkkä tapaus", mies virnistää.

En ehdi avata suutani, kun kuulen Aapon äänen vain parin metrin päästä.

"Patrik, mitä helvettiä nyt taas!? Voitko lopettaa häiritsemästä Iivoa", kuulen kiukun Aapon äänestä. Patrik vain hymätää ja lähtee kävelemään kohti omaa huonettaan. Hän kuitenkin pysähtyy Aapon vierelle ja kuiskaa tuon korvaan jotain. En kuule, mitä hän sanoo, mutta kun Patrik taputtaa veljensä olkapäätä ja jatkaa virnistäen matkaansä, Aapon leuka kiristyy.

Poika tulee luokseni ja yritän hymyillä hänelle. "Ajattelin, että keitän kahvit ja toisin sänkyyn, mutta sä nousit nopeemmi, kun oletin"

Aapo vain huokaisee ja nojautuu olkapäätäni vasten. "Kiitti, se olis ollu kiva. Arvostaisin mä sitä kahvia, vaikka se ei sänkyyn asti ehtinytkään", poika mumisee.

"Tietty, mee vaan istumaan ni tuon sen sulle", sanon ja Aapo suoristautuu. Hän menee istumaan pöydän ääreen ja minä haen jääkaapista maidon.