Today is a gift

yhdeksäs.

Iivo: "Hyvää syntymäpäivää"

Makaan Aapon sängyllä selaten puhelinta. On jo huhtikuun puoliväli ja olemme seurustelleet nyt Aapon kanssa kolmisen viikkoa. Aika tuntuu lentävän. En juurikaan ole ollut kotona, eikä vanhempani oikein pidä siitä. He kyselevät jatkuvasti, missä olen, olenko alkanut liikkumaan huonossa seurassa, olenko saanut tyttöystävän? No tavallaan. En valitettavasti ole vielä uskaltanut tuoda asiaa esiin.

Aapo lähti kauppaan noin puoli tuntia sitten. Lupasin leipoa kääretortun, sillä Patrikilla on tänään syntymäpäivä.

Teen tämän vain Aapon iloksi. En sanoisi, että tulen Patrikin kanssa toimeen sen paremmin kuin ennenkään, mutta ainakin yritän. Toisin kuin se paskiainen.

Aapo kertoi veljelleen suhteestamme, eikä Patrik ole sen jälkeen sanonut minulle oikeastaan mitään. Toisaalta, en pistä pahakseni vaikka tilanne pysyisi samana.

Nyt kun kirjoitukset ovat ohi, minulla ei juurikaan ole tekemistä. Välillä vietän päiviä kotona tai kavereiden kanssa ja illalla kun Aapo pääsee töistä, olen hänen kanssaan. Aivan, työ, se minun on hankittava. En pärjää kovinkaan pitkälle tällä 'pappa betalar' -tekniikalla.

Muistelen tarjousta, jonka Aapo oli jokin aika sitten heittänyt ilmoille. Hän oli tarjonnut minulle työpaikkaa korjaamolta.

En ehdi pohtia asiaa sen syvemmin, kun kuulen ulko-oven käyvän. Pomppaan pystyyn ja lähden eteiseen. Aapo seisoo pienessä eteisessä talvitakki päällään.

"Vaikka tuolla paistaa aurinko, niin siellä on ihan älyttömän kylmä", hän värjöttelee tuskissaan.

Naurahdan ja nappaan kauppakassin pojan vierestä. "Ehkä oli sit ihan hyvä, että en lähteny mukaan", hymyilen.

Vien kassin keittiöön ja nostan sen työtasolle. Kuulen askeleet takanani ja Aapon jääkylmät kädet kietoutuvat ympärilleni.

"Ääh! Sä oot ihan jäässä!" Parahdan ja Aapo laskee leukansa olkapäälleni.

"Anna mun hetki lämmitellä", hän mutristaa huuliaan.

"Toi ei toimi", sanon vakaasti. "Sitäpaitsi, sulla on vielä ulkovaatteet päällä"

Aapo ei sano mitään, vaan hivuttaa jäiset sormensa paitani alle. Henkäisen nopeasti, kun tunnen kylmän ihollani.

"Aapo oikeesti tai et saa palaakaan kääretorttua", uhittelen.

Aapo huokaisee ja päästää minusta irti. "Okei, okei. Mitä vaan, kunhan saan kääretorttua", poika virnistää hivenen ja antaa minulle poskisuudelman.

Pyöräytän silmiäni huvittuneena, kun Aapo menee takaisin eteiseen. Mies parka on pahasti tossun alla, ja ajatus siitä saa minut hivenen nauramaan.

Tyhjennän Aapon ostokset, jotka ovat suurimmaski osaksi aineksia, mitä pyysin häntä tuomaan. Aapo tulee takaisin keittiöön ja pysähtyy vierelleni.

"Voinko mä auttaa?" Poika kysyy hymyillen.

"Sä voit vaikka keittää kahvin", annan Aapolle tähtävän, josta hänen pitäisi selvitä.

Hän nyökkää ja ryhtyy toimeen. Itse pesen kädet ja alan tekemään kääretorttua.

Hetkeä myöhemmin pohja on uunissa ja Aapo on saanut uuden määräyksen vatkata kermavaahto. Se tietenkin oli huono idea.

"Iivo, kato tänne!" Aapo sanoo ja käännyn kysyvästi poikaa kohden. Ennen kuin ehdin edes ajatella, naamassani on kermavaahtoa ja kuulen Aapon nauravan vatsa kippuralla.

Pyyhin kermavaahtoa pois silmistäni ja kohotan katseeni poikaan. "Nyt sä teit viimisen temppus", sanon ja ryntään Aapoa kohden.

Poika ei ehdi puolustautumaan, kun olen jo lätännyt kermassa olevat käteni hänen naamaansa. Nauran, kun Aapon naama on aivan valkoinen ja hän vain kohottaa kulmiaan.