Today is a gift

kolmas.

Iivo: se homo jätkä

Liian väsyneenä ja krapulaisena päätän, etten mene tänään kouluun. Suunnittelen mielessäni kuinka aion päiväunieni jälkeen lukea tulevaan espanjan yo-kirjoituksiin. Se olisi viimeinen etappini lukio urallani.

Makoilen sohvalla selaten puhelintani, kunnes päätäni alkaa särkeä entistä enemmän. Luovutan ja laitan puhelimeni sivuun. Kaivaudun syvemmälle peiton ja lakanan väliin toivoen, että särky olisi poissa kun herään.

~~~~

Aivoni käynnistyvät uudelleen, kun kuulen puhelimeni värisevän vierelläni. En muista, että olisin laittanut herätystä. Avaan silmäni ja huomaan puhelimeni näytöllä tutun nimen.

"Mihin sä hävisit eilen?" kuuluu ääni puhelimesta ennen kuin ehdin edes tervehtiä Markusta.

"No moi vaan sullekkin", huokaisen puhelimeen. "Mä lähdin Aapon luokse nukkumaan humalaa pois"

"Aapon? Kuka Aapo?" Markus ihmettelee puhelimen toisesta päästä.

"Aapo Laakso. Se joka oli samaan aikaan baarissa meijän kaa", selitän.

"Aapo Laakso..." Markus on hetken hiljaa. "Aa..joo se homo jätkä!"

"Hä?"

"Niin siis se on homo tai jotain", Markus kertoo iloisesti. "Mut senhän näkee jo kilometrin päähän", Markus jatkaa naurahtaen.

Tunnen punan leviävän kasvoilleni. Miten niin näkee kilometrin päähän? Ihan tavalliselta jätkältä se näytti..ainakin mun mielestä. Mut ei se mua haittaa jos se on homo. En mä ketään oo tuomitsemaan.

"Iivo? Ooks sä siellä?" Markus huhuilee puhelimen kaijuttimesta.

"Joo oon", mutisen ja pyyhin kasvoni kädelläni.

"Joo, mut ei mulla muuta ollu. Halusin vaan varmistaa et oot elossa", poika naurahtaa ja kiitän tuota huolenpidosta. Markus toteaa, että tulee hakemaan minut huomenna kouluun.

Sanomme moikat ja lopetamme puhelun. Huomaan, että minulle on tullut whatsAppiin viesti tuntemattomasta numerosta. En kuitenkaan hämmenny, sillä huomaan profiilissa tutun naamakuvan. Terävät ja miehekkäät kasvonpiirteet sekä leveä valkoinen hymy.

"Moi! Tulin miettineeks, että sähän voisit tarjota mulle kahvit siitä hyvästä, kun raahasin sun kännisen perseen mun luokse eilen. Se olis kans mulle hyvä tilaisuus kysyy yhtä juttua."

"'Siitä hyvästä, kun raahasin kännisen perseesi mun luokse' puhuuko hän aina noin?" puhun itsekseni.

Huokaan ja kirjoitan Aapolle viestin:
"Moi ja juu, kiitos siitä että "pelastit" mun kännisen perseen. Voin kyllä pyytää sua kahville, mut en lupaa et tarjoon sen. Käviskö sulle lauantai?"

Naurahdan omalle viestilleni ja nousen istumaan sohvalla. Ei mene kauaa, kun Aapo jo vastaa.

"Kiitos kutsusta ja lauantai käy loistavasti. Tuun hakemaan sua 12 maissa. Nähään sillon ;)"

Kasvoni kuumenevat jälleen. Ärsyttävää...

Kulutan aamupäiväni maaten sohvalla ja selaten puhelintani. Äitini tuli kotiin neljän jälkeen ja piti saarnan siitä, että minun tarvitsisi ilmoittaa olemassaolostani jos en ole tulossa yöksi kotiin.

Siirryn olohuoneen sohvalta huoneeseeni. Julia on laittanut minulle viestiä ja pyytää anteeksi eilistä poistumistaan. Hän pyytää, että näkisimme viikonloppuna. Sovimme menevämme kävelylle asuinalueellani sijaitsevalle luontopolulle.

Mikä minuun on tullut? Olen menossa kaksille treffeille viikonloppuna. Tai eihän minun ja Aapon tulevaa kahvittelua lasketa treffeiksi? Oikeastaan sillä ei ole minulle mitään väliä. Olen viimeaikoina pohtinut seksuaalisuttani ja tullut tulokseen, että olen avoin kaikelle. Tiedän jo nyt, että tulen rakastumaan ihmiseen, en sukupuoleen. En kuitenkaan osaa luokitella itseäni. Olenko bi tai pan? Uskon, että on olemassa useampiakin suuntauksia kuin vain ne, mutta en oikeastaan ole vaivautunut selvittämään asiaa.

Kun suurin päänsärky ja pahaolo on hävinnyt päätän alkaa pänttäämään espanjaa. Olisi kieltämättä kiva päästä ylioppilaaksi kesällä. En tahtoisi jäädä Ruovedelle pidemmäksi aikaa, kun on pakko.

Lukion jälkeen aoin muuttaa jonnekkin isompaan kaupunkiin, ehkä Helsinkiin, Turkuun tai Tampereelle, Vaasa ja Olulu ovat myös vaihtoehtoja. Tahtoisin opiskella lääketiedettä, mutta en ole täysin varma vielä, mahdollisuuksia on monia.

Ilta menee espanjan kirjan parissa. Lopetan vasta vähän ennen yhdeksää ja käyn keittiöstä hakemassa iltapalaa. Isä istuu pöydän ääressä ja huomauttaa kireällä äänellä, ettei ole hyvä idea juoda keskellä viikkoa. Sanon ettei se ollut minustakaan järkevää ja poistun paikalta.

Menen makaamaan sängylleni ja nostan läppärini syliini. Muutto suunnitelmieni edistämiseksi minun pitäisi hankkia työ, raha ei olisi tähän hetkeen pahitteeksi.

Selaan eri työilmoituksia toivoen, että sieltä löytyisi joku minulle sopiva. Kyllästyn nopeasti, sillä netistä ei tunnu löytyvän mitään minulle käyvää ilmoitusta.

Silmäni alkavat hetken ruudun tuijotuksen jälkeen sattumaan ja tuntuu kuin voisin nukahtaa samantien. Suljen läppärini ja lasken sen sänkyni alle. Käyn sammuttamassa huoneeni valot ja hautaudun peiton alle.

~~~~

Herään raristtavaan herätyskellon ääneen ja huidon kädelläni ääntä kohti. Sammutan herätyksen ja tarkistan paljonko kello on. Hitto, minulla ei ole aikaa laittaa torkkua päälle.

Nousen ylös ja kymmenessä minuutissa olen pukenut sekä kerännyt liikutavaatteet reppuuni. Menen alakertaan hakemaan aamupalaa selaten samalla puhelintani. Markuksen pitäisi hakea minut vartin sisällä. Meillä molemmilla on tänään viimeisen kurssin vika tunti. Minulla on yksi liikuntakurssi, mutta Markuksesta en ole varma. Sinänsä ärsyttävää, kaikilla muilla on jo lukuloma, mutta minä tyhmänä menin ottamaan yhden lisäkurssin. No ainakin suoritan kouluni kunnialla loppuun.

Herään todellisuuteen, kun kuulen auton tööttäävän ja vilkaisen ulos keittiön ikkunasta. Huomaan Markuksen auton pihassa ja menen pukemaan ulkovaatteet päälleni.

Istun Markuksen auton etupenkillä kuunnellen samalla hiljaisella olevaa radiota. Vilkaisen Markusta, joka näyttää mietteliäältä.

"Mites Julia?" Markus kysyy ja mietteliäs ilme muuttuu virneeseen.

"No kysy siltä kun näet", huokaisen, mutta en voi estää pientä hymyä nousemasta huulilleni.

Hei! Jos ootte tähän mennessä tykänny tästä kirjasta niin laittakaa ihmeessä kommenttia! En oo tarkistanu tekstin virheitä, mut toivottavasti tykkäätte :)