Today is a gift

kuudes.

Aapo: Tähän vois tottuakkin

Tuijotan Iivoa epäuskoisena. Mitä se sano? Jo muuta sekunnin päästä pojan kasvot alkavat punertaa häpeästä.

"Ei mun ollu tarkotus sanoo tota ääneen!" Iivo parahtaa selvästi häpeissään enkä pysty pidättämään pientä naurahdusta.

"Älä puhu tollasia tai saat mut innostumaan", sanon vinkaten silmää. Huomaan Iivon nolostuvan vain entisestään ja hän nousee pois päältäni. Pidätän henkeäni Iivon liikkuessa pois, sillä hänen lantionsa liikkuu kriittisesti, vain pyyhkeellä peitettyä jalkoväliäni vasten.

Iivo sanoo menevänsä keittiöön odottamaan ja puuskahtaa ärtyneesti, kun naurahdan hänelle. Kun Iivo on lähtenyt huoneesta, huokaisen hiljaa. Suudelmani Iivon kanssa oli odotettu, ainakin omasta mielestäni, mutta en olettanut sen tapahtuvan näin pian.

Saatuani vaatteen päälle suuntaan keittiöön, jossa Iivo odottaa minua katse kiinni puhelimessaan, mutta nostaa sen kuullessaan tuloni.

"Onko sulla mielessä jotain paikkaa, johon haluisit mennä?" Kysyn Iivolta ja tämä laittaa puhelimensa farkkujensa takataskuun.

"No käviskö ihan vaan joku kahvila?" Iivon ehdotus saa minut hymyilemään.

"Tietty", myönnyn.

Me mennään takaisin ulos, autossa Iivo hyppää kuskin paikalle ja minä hänen viereensä. Lähdemme ajamaan keskustaan Hondan ilmastoinnin yrittäessä epätoivoisesti lämmittää meitä. Meidän ei tarvitse ajaa kauaa, kun kaupungin ainoa kahvila tulee jo näkyviin.

Iivo parkkeeraa autonsa kadun varteen. Kun pääsemme sisälle kahvilaan, oven yläpuolella oleva kello kilahtaa hiljaa. Sisällä on ihanan lämmin ja kotoisa tunnelma. Kahvilassa ei ole paljoa porukkaa, joten suuntaamme suoraan tiskille. Iivo katselee tarjontaa kulmat hivenen kurtussa. Hymyilen suloiselle näylle ja kaivan nahkaisen lompakkoni farkkujeni taskusta. Iivo tilaa cafe latten ja salaatin. Hän on jo maksamassa, kun tulen väliin ja sanon: "Pistä samaan vielä tavallinen kahvi ja kinkku sämpylä"

Iivo katsoo minua hieman ihmeissään, kun otan pankkikorttini esiin. "Mä tarjoon", sanon ja väläytän pojalle hammashymyni. Hän suvaitsee minulle pienen hymyn kiitokseksi, ja sanoo menevänsä edeltä pöytään. Kahvila työntekijä kertoo tuovansa Iivon tilauksen pöytään ja ojentaa minulle sämpyläni. Hän näyttää mistä voin ottaa kahvia sekä kehottaa santsaamaan.

Istun Iivoa vastapäätä ja riisun vanhan nahkatakkini. Iivo ottaa tumman villakangas takkinsa pois päältään, ja laskee sen tuolin selkänojalle.

Pian Iivon eteen tuodaan tarjotin, jossa on hänen tilaamansa kahvi ja salaatti. Katson kun Iivo kiittää työntekijää hymyillen. Kun hän kääntää katseensa alas, silmämme kohtaavat ja keveä puna nousee hänen poskilleen.

"Hyvää ruokahalua", sanon virnistäen ja otan kääreen pois leipäni ympäriltä.

"Kiitos, samoin", Iivo vastaa pieni hymy suupielessä.

Kuten aina, keskustelumme sujuu luontevasti. Pidän katseeni kiinteästi Iivossa koko keskustelun ajan. Aiheet vaihtelevat jatkuvasti ja tuntuu kuin Iivo ei osaisi lopettaa puhumista. Ei sillä, että valittaisin, pidän Iivon äänestä ja voisin kuunnella sitä enemmänkin.

"Tähän voisi tottuakkin", Iivo naurahtaa ja juo kahvisa loppuun.

"Ai mihin?" kysyn suoristaen samalla ryhtiäni.

"No tähän, tälläseen hengailuun ja yhdessä olemiseen", hän tarkentaa ja ristii kätensä pöydän päälle.

"Oikeesti vai?" tunnen lämpimän sykähdyksen sydämessäni.