Today is a gift

neljäs.

Iivo: se oli sitten lupaus

Lauantai. Katson itseäni peilistä ja pidättelen hengitystä. Aapon pitäisi tulla pian hakemaa minua.

Kello on jo viittä yli kaksitoista. Normaalisti en olisi paniikissa, sillä myöhästeleminenhän on tavallista, varsinkin jätkiltä. Mutta tällä kertaa minua pelottaa, että Aapo on tehnyt oharit. Kuulen kuinka auto kaartaa soraiselle pihallemme ja huokaan helpotuksesta. Otan lompakkoni mukaani keittiön pöydältä ja kiirehdin ulos.

Hypähdän Aapon romun etupenkille ja hymyilen iloisesti: "Moi!"

Aapo tervehtii minua leveästi hymyillen ja pamautan auton oven kiinni.

Lähdemme peruuttaen pois pihasta ja kysyn samantien "Minne me mennään?"

"Ei mulla ollu mitään erikoista suunnitelmaa. Mitä sää haluisit?" Se kysyy ja painaa kaasua, kun pääsemme pois pihatieltä.

"En tiiä, voitais käydä syömässä ja vaikka kävelees jossain", ehdotan kohauttaen harteitani.

"Uu, oot suunnitellu tätä vähän enemmänki", Aapo virnistää kuskin paikalta

Kasvoni reagoivat jälleen tahattomasti ja puna kohoaa kasvoilleni. "No ei kun tuli vaan äsken mieleen", yritän pelastaa itseni tästä nolosta tilanteesta.

"Juu, juu", Aapo hymähtää huvittuneena ja pysäyttää auton liikennevaloihin.

Autoon laskeutui kiusallinen hiljaisuus ja kurotun nopeasti painamaan radion päälle.

"Se ei toimi"

Lehahdan entistä punaisemmaksi. "Ai", mumisen ja vetäydyn takaisin vasten penkkiä. Vain Iivo Aallolle voi käydä näin.

Mietin paniikissa, että mistä voisin aloittaa keskustelun. Vilkuilen vähän väliä Aapoa kohti joka tuijottaa neutraali ilme kasvoillaan liikennevaloja. Valot vaihtuvat vihreiksi ja Aapo painaa kaasua. Hetken epäröinnin jälkeen avaan suuni.

"En tiennyt et sulla on veli", totesin aivan tyhjästä.

Aapo selvästi hämmentyi sanoistani, mutta toipui nopeasti. "Joo, harvemmin Patrik tulee kenenkään kaa puheeks", poika vain toteaa.

Nyökkään pienesti. "Kuinka vanha se on?" Yritän epätoivoisesti saada keskustelua aikaiseksi.

"Mmm, se on syntyny -97 ni se täyttää tänä vuonna 21. Itseasiassa sillä on synttärit aika pian", Aapo puhuu ilman minkäänlaista tunnetta äänessään.

"Eli se on sua vuoden vanhempi", varmistan. Aapo nyökkää.

En ole varma millainen suhde Aapolla on veljeensä. Hän ei tunnu haluavan puhua aiheesta. Myös torstai aamulla Aapo oli puhunut veljensä kanssa hyvin tiukkaan sävyyn. Itse en uskaltaisi puhua vanhemmilleni sillä tavalla.

"Onko sulla sisaruksia?" Aapo kysyy yhtäkkiä ja havahdun ajatuksistani.

"Aa, ei. Oon ainoo lapsi, mut meillä on kyllä kissa", kerron hymyillen.

Myös Aapon huulille nousee hymy. "Sun pirteys on aika tarttuvaa", hän kertoo katse tiessä

Hämmennyn jälleen kerran lämmön tunteesta joka nousee rintaani Aapon sanojen johdosta. En osaa vastata kohtelijaisuuteen, joten naurahdan hieman nolona.

~~~~

Aapo pysäyttää auton kadun varressa olevalle parkkipaikalle ja vetää käsijarrun ylös. "Toivottavasti tykkäät kiinalaisesta ruuasta", se virnistää.

"Kyl se menee", kerron hymyillen ja nousen pois autosta.

Me käveltiin sivukujalle ja hetken mietin jälleen mahdollisuutta siitä, että Aapo on joku murhaaja. Sitten huomaan oven jonka yläpuolella on kyltti jossa on varmaankin kyseisen ravintolan nimi, kylläkin kiinaksi. Aapo avaa minulle herrasmiesmäisesti oven ja kiittäen astun sisään ravintolaan. Se ei ole mikään hieno, ihan perus pikku ruokapaikka. Yhtäkkiä tunnen kylmätväreet niskassani, kun Aapo laskee kätensä alaselälleni ja johdattaa minut kassalle.