It won't kill ya / JB (suomeksi)

1

Makasin toista päivää putkeen sängyssä peittoni alla ja kärsin järjettömästä päänsärystä. Olin kirjaimellisesti itkenyt kaksi päivää putkeen ja nyt minun oli pakko pitää pieni tauko, sillä pääni ei tätä rasitusta kestänyt.

Olin edellispäivänä jättänyt poikaystäväni, koska en jaksanut tulla enää kaltoinkohdelluksi. Mietin koko ajan samalla itkiessäni, että se väkivaltainen kusipää ei edes ansaitsisi kyyneleitäni, mutta olen sataprosenttisen varma, että en todellakaan itke sen ihmisen takia vaan niiden kaikkien muistojen ja sen tunteen minkä tunsin edes sen hetken aikaa, kun Thomas oli normaali.

"Ootko sä vielä tämän päivän pois vai?" kuulin äitini hennon äänen huoneeni ovelta. Vetäisin peiton syrjään ja katsoin äitiäni punoittavilla silmilläni. Nyökyttelin vastaamatta muuten mitään.  Äitini asteli huoneeseeni ja käveli sängylle viereeni istumaan.

"Haluaisitko sä jotain syötävää? Vaikka pizzaa, jos tilaisin sulle? En jaksa itsekään kokata tänään mitään", äitini ehdotti samalla hymyillen, sillä hän tiesi, että minut saisi paremmalle tuulelle pizzalla, vaikka olisin kuinka rikki. Levitin kasvoilleni pienen hymyn.

"Haluan täytteiksi pepperonin, tonnikalan, punasipulin ja extrajuustolla", luettelin täytteitä, joita haluaisin pizzaani. Äitini silitti poskeani samalla hymyillen:

"Menen tilaamaan meille ne, ehditään saamaan juomat kaupan päälle. Soitan sulle kun olen tulossa takaisin." Nyökkäsin vastaukseksi ja jäin sänkyyni makoilemaan kun äiti lähti.

Kurotin puhelimeni yöpöydältäni ja aloin käymään hetken tauon jälkeen sosiaalisia medioitani läpi. Instagramissa huomasin, että seitsemän ihmistä oli poistanut seurauksensa ja minun seurauksen. Pystyin päättelemään luvusta ketkä kaikki olivat minun ja Thomaksen eron jälkeen minut poistaneet seurauslistoiltaan, sillä instagramissa seuraaminenhan sen kertoo ollaanko ystäviä vai ei. Onneksi Emilia vaikutti vielä päivä sitten ainakin normaalilta, vastasi snäppeihini yms, sillä jos Emilia kääntäisi kelkkansa myös minulla ei olisi luokallani ketään kenen kanssa olisin. Tosin onnekseni rinnakkaisluokallani oli lapsuudenystäväni, joka oikeastaan kannusti Thomaksen jättämiseen sen jälkeen kun olin kertonut kaiken mitä poika oli minulle tehnyt.

Olisin voinut myös tehdä Thomaksesta rikosilmoituksen, sillä hänen tekonsa minua kohtaan olivat olleet sen verran vakavia. En kuitenkaan koskaan uskaltanut, enkä kyllä toisaalta uskaltaisi edes tehdä rikosilmoitusta, sillä pelkäisi oman henkeni puolesta.

- - -

Söimme äitini kanssa yhdessä pizzaa oleskeluhuoneen lattialla takan ääressä ja juttelimmen mitä mieleen juolahti, kunnes äitini kierosti käänsi keskustelun minun ja Thomaksen eroon.

"Haluaisitko kertoa miksi erositte? Vai haluatko vielä olla puhumatta", äitini kysyi samalla haukaten palan pizzastaan.

"En oikeen jaksa puhua siitä, se ei vaan enää sujunu", vastasin kierrellen asiaa.

"Okei. Jos susta tuntuu siltä, että haluat siitä joskus puhua enemmänkin niin muista ihan oikeasti, että mun kanssa voi kyllä puhua ihan mistä vain", äitini muistutti samasta asiasta valehtelematta sadannen kerran parin päivän sisään. Nyökkäsin ja mutustin pizzaani.