Rakas huonekaveri, miksi teet näin?

4

Andrew'n näkökulma:

Bruno on niin laittoman hyvännäköinen, kun se makaa sängyllään puhelin kourassa. Mun pitää pakottaa itseni kääntämään katseeni irti siitä.

Oveen koputetaan, joka saa minut havahtumaan todellisuuteen ja unohtamaan haaveet hänen suutelemisestaan.

"Tuutteko totuutta ja tehtävää?" Liam kysyy meiltä hymyillen.

"Joo, no miksei" Bruno vastaa. Mä pinkaisen salamana pystyyn. Siellä missä komistus on, siellä olen minäkin.

"Mäkin tuun", sanon heti ja saan Brunolta vihaisen katseen. Se avaa suunsa kai väittääkseen vastaan tai jotain, mutta sulkee sen sitten.

Paikalle saavuttuamme siellä on kaikki paitsi Gael ja Ben. Kukaan porukasta ei jaksa raahautua portaita ylös hakemaan heitä.

"Mä laitan Gaelille directissä viestin", Bruno ilmoittaa ja naputtelee puhelintaan. Pian Gael tulee.

"Et sitten sanonut Benille?" James kysyy ärsyyntyneenä. Gael näyttää nolostuneelta, musta tuntuu kai jotenkin pahalta sen puolesta. Miksi James ilmaisi asian noin töykeästi?

"Mä laitan sille viestin", Jack ilmoittaa. Benkin saapuu viimein paikalle.

"Sieltähän meiän kaikkien odottama illan tähti saapuu!" James huudahtaa jo selvästi odotteluun turhautuneena.

"Totuutta ja tehtävää?" Benjamin kysyy hiukan ehkä yllättyneenä. Eikö Jack kertonut mitä me täällä tehään?

"Joo, koska kaikki muut täällä on hyvännäköisiä paitsi Lucas, ei siis mitenkään pahalla Lucas", James selittää saaden mulkaisun Lucakselta.

Mä avaan suklaalevyn, jonka olin ottanut mukaan ja mussutan sitä tyytyväisenä. Musta oli mahtavaa, että äiti antaa paljon rahaa joten saan paljon herkkuja. Meiän perheellä ei nimittäin oo pulaa rahasta.

"Kuka aloittaa?" kysyn syötyäni yhden rivin suklaata.

"Mä voin", Liam huikkaa ja pyöräyttää pulloa. Se osuu Benin kohdalle ja kaikki kääntyvät tuijottamaan häntä.

"Totuus vai tehtävä?" Liam kysyy, Ben ei näytä yhtään tyytyväiseltä.

"Tehtävä", Benjamin vastaa hetken mietittyään. Liam pitää hiljaisuuden, miettien ilmeisesti tehtävää.

"Pussaa Gaelia", Liam käskee. Gael ei näytä tyytyväiseltä ehdotukseen, mutta ei lähde karkuun, kun Ben suutelee häntä varovasti ja hitaasti.

Ben pyöräyttää pulloa, se osoittaa Jackia kohti.

"Totuus vai tehtävä?" Ben kysyy epävarmana.

"Totuus", Jack vastaa hiljaa.

"Kuka täällä on kiinnostavin?" Ben kysyy, antaen katseensa kiertää muissa.

"Andrew", Jack toteaa rennosti. Teen kädelläni voitonriemuisen merkin, siinäs kuulitte. Mä olen kuuma, vaikka kukaan ei kyllä niin sanonut, mutta mä oon silti kuuma.

"Mä haluun nukkumaan", Bruno sanoo yhtäkkiä, nousten ylös. Ben matkii häntä.

"Mä myös", hän sanoo. He molemmat lähtevät. Jameskin nousee ylös hiukan outo ilme naamallaan.

"Mä lähen kävelylle", hän sanoo nopeasti ja säntää kiireellä ulos huoneesta. Tulee hiljaisuus, Liam lähtee sanaakaan sanomatta.

"Mäkin lähen", sanon Jackille, Lucakselle ja Gaelille. Menen takaisin huoneeseen, jossa Bruno istuu sängyllään taas puhelimella.

"Hei", sanon varovasti, hiukan empien. Yhtäkkiä en tiedäkkään mitä sanoa, joka on aika uutta minulle. Yleensä sanoisin jonkun iskurepliikin, mutta nyt tiedän Brunon vain ignooraavan sen.

"Hei", Bruno vastaa kerrankin minulle ja hymyilen, koska sain hänet puhumaan minulle. Se tuntuu suurelta saavutukselta.

"Mitä sä teet?" kysyn, istuen hänen viereensä sängylle ja vilkaisten hänen puhelintaan. "Kuka on Sam?"

"Mun kaveri", Bruno vastaa hiukan jo kireästi, josta tiedän, että kysymyksen kysyminen oli virhe. Tai sitten istuminen hänen viereensä oli virhe.

"Mä haluaisin tutustua suhun paremmin", sanon varovasti, kerkeän jo luulla, että hän lopetti vastaamisen, mutta lopulta hän kuitenkin vastaa.

"Mä huomaan, voit lopettaa", Bruno vastaa minulle tylysti.

"Mutta, kun, kato mua ees hetki", pyydän, mutta Bruno ei käännä katsettaan puhelimestaan. Nappaan puhelimen äkkiä hänen kädestään ennenkuin hän kerkeää reagoida ja laitan sen selkäni taakse.

"Hei! Anna se takaisin!" Bruno käskee, kuin jokin pieni lapsi. Minä virnuilen.

"Turha luulo, haluun sun ensin kattovan mua", pyydän häneltä. Hän nousee ylös ja yrittää kävellä hakemaan puhelinta toiselta puolelta, mutta käännyn niin, ettei hän saa sitä.

"Nyt me pelataan mun ehdoilla, jos haluut kultasi takasin", sanon tyytyväisenä ja sujautan puhelimen hupparini taskuun.

"Mitkä sun ehdot on?" Bruno kysyy varautuneesti.

"Istu alas", käsken. Bruno huokaisee, mutta istuu viereeni nätisti totellen. Olen niin tyytyväinen itseeni.

"Katso mua", jatkan käskemistä. Bruno kääntää katseeni minuun, hiukan ärtyneenä. Katsekontakti saa vatsani heittämään volttia ja Bruno rentoutuu huomattavasti, sen huomaa.

"Nyt, kerro mulle, et mä oon hyvännäköinen", pyydän virnuillen. Bruno päästää jonkun näköisen mutinan.

"Kovempaa", pyydän, saaden Brunolta mulkaisun. Katson hänen vihreisiin silmiinsä ja hän katsoo takaisin.

"Sä oot hyvännäköinen", Bruno vihdoin sanoo. "Saanko mä nyt mun puhelimen?"

"Et", vastaan virnistäen. Jos annan puhelimeni takaisin, en saa häneltä enää yhtään huomiota.

Me tuijotetaan toisiamme, kunnes Brunon katse eksyy huuliini ja pysähtyy. Bruno lähenee minua varovasti. Meinaan unohtaa hengittää, kun hän tulee lähemmäs ja lähemmäs. Kunnes hän on niin lähellä, että silmäni sulkeutuvat automaattisesti.

En tunne hänen huuliaan omillani, sen sijaan tunnen, kuinka hän vetää puhelimen taskustani. Silmäni rävähtävät auki.

"Kuule muru, mäki osaan pelata", Bruno toteaa puhelin kädessään ja virne kasvoillaan.

Tota mä en osannut odottaa.